Sananvapaus takaa ihmisille oikeuden ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoa, mielipiteitä ja viestejä ilman kenenkään estämistä. Sanavapaus on kansainvälisesti tunnustettu ihmisoikeus, mutta jokainen valtio päättää silti itsenäisesti omassa lainsäädännössään kuinka vahvan suojan se antaa sanavapaudelle ja sen toteutumiselle. Sananvapaus Suomessa on turvattu perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.
Sanavapaus perusoikeutena
Sanavapaus mahdollistaa julkisen kriittisyyden hallintoa, valtionpäämiehiä ja valtapuoluetta kohtaan. Monissa valtioissa sananvapaus ei toteudu, vaikka siinä on kyse yksilön perusoikeudesta. Hallintoa ei saa kritisoida, valtionpäämiehiä ei saa vastustaa sanallisesti eikä valtapuolueesta saa keskustella tai kirjoittaa negatiivisesti.
Demokratian kulmakivenä sanavapaus on kuitenkin välttämätön ja usein ajatellaankin, että mitä enemmän sananvapautta kansalaiset nauttivat, sitä kehittyneemmässä maassa he asuvat. Toimittajat ilman rajoja – järjestö julkaisee vuosittain raportin, josta käy ilmi jokaisen maailman valtion sanan- ja tiedonvapauden tila. Jonkin asteinen sananvapaus toteutuu vain pienessä osassa maailmaa ja mielivaltainen sananvapauden rajoittaminen sitäkin useammassa maailmankolkassa. Ilman sananvapautta mielivaltaisia hallitsijoita ei kuitenkaan saada vastuuseen teoistaan.
Sananvapaus itseilmaisun työkaluna
Käytännössä sananvapauden tulisi sisältää mielipiteen vapauden lisäksi vapauden taiteelliseen, poliittiseen, uskonnolliseen ja vakaumukselliseen ilmaisuun ilman pelkoa sensuroiduksi tulemisesta tai rangaistuksen saamisesta. Sananvapaus on siis itseilmaisun työkalu, joka ei kulu käytössä. Sitä on kuitenkin käytettävä harkitusti.
Sananvapauden rajat
Sanavapauteen kuuluu myös oikeus ilmaista ikäviä, provosoivia, kärjistettyjä, kielteisiä ja jopa loukkaavia asioita. Sananvapauden kääntöpuolista eroon pääseminen on haaste, sillä sananvapautta ei ole helppo rajoittaa. Mikä edes olisi kohtuullista sananvapauden rajoittamista ja kuka sen saisi määritellä? Kohtuulliset suojelupyrkimykset sananvapauden kääntöpuolia vastaan saattavat tulla helposti leimatuiksi sensuuriksi ja siksi sananvapautta rajoitetaan usein varovaisesti.
Sananvapauden myötä tulee myös vastuu. Oikeudessa käsitellään pääasiassa sananvapauden kääntöpuolia, kuten yksilönsuojan rikkomista ja kunnianloukkausta. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset turvaavat yksityisyyden suojan sekä ihmisarvon kunnioittamisen. Sananvapauden nimissä ei siis saa sanoa tai kirjoittaa aivan kaikkea, sillä sananvapaudellakin on rajansa. Onko tärkeämpää yksityisyyden turvaaminen vai sananvapauden toteutuminen? Tuomioistuimet joutuvat päättämään viime kädessä missä rajat kulkevat ja mikä keskenään ristiriidassa olevista oikeuksista voittaa.
Sananvapaus internetissä
Internet on tiedonvälitystavoiltaan täysin ainutlaatuinen. Ongelmallista onkin, miten sananvapautta olisi säädeltävä internetissä, jossa tietovirta on loputon. Sääntely on vaikeata, koska kaikkea tietoliikennettä ei ole mahdollista tarkkailla eikä kontrolloida, vaikka tarkkailussa onkin päästy pitkälle – joidenkin mielestä jopa liian pitkälle. Internetissä on käytössä erilaisia sensurointijärjestelmiä, teletunnistetiedot tallennetaan ja tietoliikennettä seurataan hyvin tarkasti. Politiikan trendit vaikuttavat vahvasti siihen, miten kärkkäästi valvontaa tehostetaan ja toisaalta myös, miten paljon sitä arvostellaan.
Tavoitteena on torjua ja jäljittää internetissä liikkuvaa rikollista toimintaa. Verkon valvonta on kuitenkin vastoin sananvapauden periaatteita. Monissa maissa tavallisia Internetin käyttäjiä uhkaa rangaistus, mikäli he jakavat kantaa ottavia kuvia, twiittejä, kirjoituksia tai videoita.
Siinä missä ihmiset ennen vastaanottivat tietoja radioista, sanomalehdistä ja televisiosta, on heistä tietoyhteiskunnassa tullut tiedon tuottajia. Kuka vain voi ilmaista mielipiteensä internetin keskustelupalstoilla ja sosiaalisen median kanavissa. Oman mielipiteen julkistaminen käy napin painalluksella. Vastuu unohtuu, koska rajut mielipiteet voi esittää anonyymisti.
Esimerkkejä sananvapauden käytöstä maailmalla
Kuten aiemmin on tullut esiin, sannavapaus ei nykymaailmassa kuulu kaikille, vaan monet valtiot rajoittavat sitä eri tavoin. Singaporessa kansalaiset voivat käyttää vain hallituksen hallitsemia palvelimia, jotka estävät kansalaisten pääsyn sopimattomana pidettyyn informaatioon internetissä.
Arabimaissa kansalaisten toteuttamia ihmisoikeuskampanjoita on rajoitettu. Myös sosiaalisen median tilejä on sujettu monilta aktivisteilta ja sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja tarkkaillaan paljon.
Kiina käyttää niin kutsuttua suurta palomuuria. Sen avulla se tarkkaillee kaikkea tietoliikennettä ja estää kansalaistensa pääsyn länsimaisiin nettipalveluihin. Kiinalla on omat vastineensa länsimaisille nettisivuille, joita kiinalaiset käyttävät ahkerasti, mutta harkitusti tietäen, että sensuuri on yleistä. Venäjällä hallinto on kiristänyt kontrolliaan mediasta ja verkosta tavoitteenaan estää kansalaisaktivistien toimintaa ja hallinnon vastaisia mielipiteitä.
Yhdysvallat on merkittävä teknologiayritysten yhteistyökumppani. Yhteistyössä näiden yritysten kanssa se harjoittaa kansainvälistä valvontaa. Valvonta on viime aikoina ollut näkyvillä mediassa ja paljon onkin keskusteltu valvonnan eettisyydestä.
Oikeuksien, vapauksien ja vastuun välillä menevä raja on häilyvä. Valtioiden tulisi taata ihmisille sananvapauden toteutuminen. Sananvapaudella on kuitenkin omat uhkansa, joista osa on näyttäytynyt Euroopassa verisesti. Provosointi, leimaaminen ja loukkaukset ovat osa sananvapautta, mutta mikäli ne johtavat veren vuodattamiseen, on kyseessä todellinen ongelma, joka koskettaa kaikkia.