Vanhempien tukeminen edistää lasten oikeuksia

 |  Ei kommentteja

Lasten oikeuksien sopimus lähtee siitä, että valtion on tuettava huoltajia, jotta he voivat huolehtia lapsistaan. Lasten oikeus kehitykseen edellyttää huolehtimista lapsen perustarpeista ja että lasta suojataan kaikelta lasta vahingoittavalta toiminnalta. Päävastuu on huoltajilla. Lapselle on taattava oikeus myös lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan.

Kaikille lapsille oikeus päivähoitoon

Kaikkien lasten oikeus päivähoitoon on saatu Suomeen pitkän väännön tuloksena. Tästä oikeudesta tinkiminen merkitsisi takapakkia lasten tilanteeseen eikä siitä tule siksi luopua. Kunnat päättivät 1970-luvulla sosiaalisin perustein, kenelle mahdollisuus hoitopaikkaan myönnetään. Subjektiivinen oikeus päivähoitoon tuli voimaan kaikille alle kolmevuotiaille vuonna 1985 ja vuonna 1996 oikeus päivähoitoon tuli kaikille alle kouluikäisille.

1990-luvun alun lamasta opittiin, että lasten peruspalveluissa säästäminen kostautui taloudellisesti myöhemmin muun muassa mielenterveysongelmien lisääntymisenä ja lastensuojelun tarpeen kasvuna. Se, että hoitopaikkaa tulisi anella viranomaisilta, olisi askel takaisin 1970-luvulle. Hoitotarpeen selvittely olisi leimaavaa ja se myös lisäisi merkittävästi hallinnollisia kustannuksia. Uudistus ei selvitysten mukaan säästäisi juurikaan yhtään rahaa, mutta kyykyttäisi vanhempia.

Varhaiskasvatusta kehitettävä

Päivähoidon laatua on kehitettävä kaikkien lasten laadukkaaksi varhaiskasvatukseksi. Ryhmien koosta tulisi säätää laissa nykyistä sitovammin niin, ettei määrää voida kunnissa kiertää. Varhaiskasvatuksen sisältö olisi myös määriteltävä selkeästi sekä se, kuinka monta korkeasti koulutettua ohjaajaa lapsiryhmässä tulee olla.

Perheille kotiapua

Kuntien tulee taata lapsiperheiden oikeus kotipalveluun ja asiasta tulee myös tiedottaa. Osana sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistusta lapsiperheille on palautettu vuoden alusta oikeus kotipalveluun. Sen mukaan lapsiperheillä on oikeus saada kunnalta kotiapua ilman lastensuojeluasiakkuutta. Palvelu ajettiin alas parikymmentä vuotta sitten, mikä oli paha virhe. Perheille halutaan tarjota helposti saavutettavat, matalan kynnyksen palvelut. Nyt on mahdollista saada lyhytaikaista tukea, kuten vaikka lastenhoito-, siivous-, tai ruoanlaittoapua perheen tarpeesta riippuen. Osa kunnista on varautunut palveluiden lisäämiseen hyvissä ajoin ja joissakin aloitetaan nollasta. Kuntien pitää tiedottaa uusista palveluista, jotta vanhemmat voisivat saada apua.

Neuvolasta hyvinvointineuvola

Neuvolaa on kehitettävä hyvinvointineuvolaksi, jossa tuetaan perhettä kokonaisvaltaisesti. Imatralla on kokeiltu tätä ja saatu hyviä tuloksia. Hyvinvointi lisääntyi, lasten sijoitukset vähenivät ja rahaa säästyi. Malli on ulotettava muihinkin kuntiin.

Hyvinvointineuvolan toiminnan tavoitteena on lapsiperheiden hyvinvoinnin ja vanhemmuuden tukeminen sekä erityistä tukea tarvitsevien perheiden varhainen tunnistaminen ja auttaminen. Tavoitteeseen pyritään ehkäisemällä ja hoitamalla lapsiperheiden ongelmia suoraan heidän kotonaan ja tarpeeksi ajoissa.

Kun perheeseen odotetaan lasta, neuvola tapaa kaikki perheenjäsenet ja perheen kotona käydään kunkin perheen tuen tarpeen mukaan. Varsinainen perhetyö käynnistyy niiden perheiden kanssa, joiden kohdalla herää jonkinlaista huolta hyvinvoinnista. Myös perhetyön muotoja on uudistettu. Työntekijät jalkautuvat kouluihin, päiväkoteihin ja perheiden koteihin myös iltaisin ja viikonloppuisin. Apu on käytännönläheistä virastokäyntien ja keskustelujen sijasta.

Imatran mallissa autetaan perheitä siellä missä huoli havaitaan eikä heitä lähetä heitä eteenpäin toiselle viranomaiselle. Erittäin tärkeää onnistumiselle on ollut avun oikea-aikaisuus. Jonottaminen ja virastossa käyminen ei perheitä auta.

Oikeus harrastaa

Tuloerojen kasvaminen näkyy kipeimmin köyhien lapsiperheiden arjessa, kun lasta ei ole varaa laittaa edes melko tavanomaisiin maksullisiin harrastuksiin.

Lasten köyhyyteen puuttuminen tarkoittaa perheiden sosiaalisen aseman parantamista kokonaisvaltaisesti. Asia on vakava ja sillä on kiire, sillä lähes miljoona suomalaista elää köyhyydessä tai köyhyysriskissä.

Köyhyydessä elävien alle 18-vuotiaiden määrä oli vuonna 2012 noin 102 000 henkilöä, mikä on 9,4% lapsista. Yhden huoltajien perheissä elävillä lapsilla köyhyysriski on yli kaksinkertainen muihin verrattuna.

Kunnissa pitää tukea matalan kynnyksen harrastustoimintaa, johon kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus päästä mukaan ilman kalliita maksuja ja välinehankintoja.

Susanna Rahkonen (Uusimaa)
Johanna Sumuvuori (Helsinki)

Kommentit

Kommentit