Suomi: miljoonan yksinelävän maa

 |  Ei kommentteja

Hyvinvointivaltion pitää edistää tasa-arvoa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille, riippumatta ihmisen tulotasosta, asuinalueesta tai muista yksilöllisistä ominaisuuksista. Tämä koskee myös asumista.

Koti on lähes poikkeuksetta ihmisen tärkein paikka. Se on siis paitsi kullan kallis, joillekin myös liian kallis.

Yksin asuminen on todella tyyristä etenkin pääkaupunkiseudulla. Asiaa ei helpota se, että yksin asuvat ovat muita todennäköisemmin pienituloisia. Yhden hengen kotitalouksista pienituloisia oli vuonna 2012 lähes kolmasosa, kun lapsettomista pariskunnista pienituloisia oli alle kuusi prosenttia.

Tilastokeskuksen vuonna 2012 tekemän selvityksen mukaan pääkaupunkiseudulla työssäkäyvälle yksinelävälle jäi asumisen ja elämisen kulujen jälkeen käteen 23% siitä mitä pariskunnille jäi.

Yksiöiden neliöhinnat ovat pääkaupunkiseudulla keskimäärin 1300 euroa korkeammat kuin kolmioiden ja sitä suurempien asuntojen. Samoin vuokramarkkinoilla yksiöiden neliöhinnat ovat selvästi muita korkeampia. Sekä valtio että Helsingin kaupunki voisivat edistää kohtuuhintaisten yksiöiden ja kaksioiden saatavuutta lähitulevaisuudessa kaavoituksella ja rakentamisella.

Politiikalla voidaan vaikuttaa paljon yksinasumisen edellytyksiin. On epäoikeudenmukaista, että nykyiset tukijärjestelmät suosivat pariskuntia yksinasuvien kustannuksella. Esimerkiksi kotitalousvähennys on henkilökohtainen, joten pariskunta voi saada kaksinkertaisen kotitalousvähennyksen yksinasuvaan verrattuna.
 
Ylipäätään yksinasuvat tulisi ottaa paremmin huomioon lainsäädännössä. Lähes viidennes maan väestöstä asuu yksin, pääkaupunkiseudulla vielä useampi. Pitäisi arvioida uusien lakien vaikutukset myös yksineläviin, ja siihen eriarvoistaako suunnitteilla oleva laki yksineläjiä entisestään.
 
Yksinelävän terveys voi olla heikompi pelkästään siitä syystä, ettei ole kumppania joka huolestuisi tämän puolesta ja patistaisi lääkäriin. Olisikin hyvä, jos terveydenhuollossa huomioitaisiin yksin elävät entistä paremmin.

Kaikki heistä eivät ole pienituloisia tai yksinäisiä, mutta heidän kohdallaan riski siihen on suurempi. Olisikin tärkeää, että lääkäreillä ja muulla hoitohenkilökunnalla olisi riittävät resurssit myös pysähtyä jokaisen potilaan kohdalla sen verran, että fyysiset ja mielenterveydelliset riskit huomioitaisiin jo varhaisessa vaiheessa ja potilaat voitaisiin neuvoa ehkäisevien palveluiden ja tukiryhmien piiriin.

Kun yksineläjän turvaverkko varmistetaan, säästyy myös yhteiskunnan varoja. Uskon tasa-arvoiseen Suomeen, jossa ketään ei jätetä oman onnensa nojaan.
 

Kommentit

Kommentit