Ruumiit rajoillamme

 |  Ei kommentteja

Suomessa käydään vaalien jälkeen kiivasta keskustelua kuplista. Että kumpi on enemmän oikeassa, Helsingin Kallion Rytmi-baarin kupla vai Viitasaaren ABC:n kupla. Olen seurannut keskustelua laiskasti, koska tuntuu, että se on lähinnä toistoa vuoden 2011 vaalien jälkeisestä vastakkainasetteluiden kimarasta.

Enemmän olen huolissani ”kuplasta”, joka on koko Euroopan unionin kokoinen.

Koen itseni Euroopan kansalaiseksi. Kuulun niihin, joille on täysin selvää, että Euroopan unionin ulkorajat ovat Suomenkin ulkorajoja. Näille rajoille kuolee ihmisiä, koska Euroopan unioni se vasta tiivis kupla on. Tänne ei niin vain pääse. Välimerestä on tullut kuoleman meri.

Viime viikonlopun laivaturma Välimerellä vaati noin 800 ihmisen hengen. Mukana oli paljon myös lapsia. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n (International Organization for Migration) mukaan Välimerellä hukkuneiden siirtolaisten määrä on yli 30-kertaistunut viime vuodesta. Kuluvan vuoden aikana jo yli 1600 ihmistä on hukkunut yrittäessään päästä Eurooppaan. Yli 1600 ihmistä! Tekee mieli huutaa ja raivota.

Sivistynyt Eurooppa on muuttunut suljetuksi kerhoksi, joka torjuu hädänalaisia ihmisiä. Ihmisoikeudet näyttävät hyvältä strategioissa ja arvolässytyksessä, mutta onko Eurooppa aidosti valmis tekemään kaikkensa niiden eteen? Ei ole, jos Eurooppaan pyrkiminen tuottaa jatkuvasti ison määrän ruumiita.

Tärkein kysymys on, miksi ihmiset antavat henkensä salakuljettajien käsiin ja pakenevat kotimaistaan. Pitäisi päättää, mitä näille syille voisi tehdä. Ihmisillä on oikeus paeta vainoa, sotaa, köyhyyttä ja konflikteja. Ihmisillä on oikeus etsiä parempaa elämää. Kyse on perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista.

Samalla kun Eurooppaan pyrkivien pakolaisten määrä kasvaa, kasvaa myös nuorten ihmisten ahdinko Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Päivän Helsingin Sanomissa viitattiin kyselyyn, jonka mukaan arabimaiden nuorista aikuisista (18-25 vuotiaista) enää 15 prosenttia uskoo, että demokratia voi ratkaista maiden ongelmat.

Nuorten usko tulevaisuuteen korvautuu toivottomuudella ja osattomuudella, jotka ovat radikalisoitumisen ja konfliktien polttovoimaa. Arabimaiden väestöstä suuri osa on nuoria. Mikäli nämä sukupolvet kasvavat pelossa ja toivottomuudessa, on selvää että vaikutukset ovat kauaskantoiset ja ulottuvat myös linnake-Eurooppaamme.

Köyhyyden vähentäminen ja rauhanrakentaminen ovat vaikeita ja hitaasti eteneviä toimia, mutta tärkeimmät osat keinovalikoimaa. Salakuljetusbisneskin on syntynyt osin köyhyydestä: se on tarjonnut myös monelle työttömälle mahdollisuuden tehdä rahaa ihmishenkien kustannuksella.

EU-johtajat kokoontuvat tänään pohtimaan Välimeren siirtolaiskysymystä ylimääräiseen huippukokoukseen Brysseliin. Asiaa on kyllä pohdittu ennenkin, mutta ruumiiden määrä on vain kasvanut. On harkittava erittäin huolellisesti, onko sotilasoperaatio salakuljettajia vastaan järkevin keino vaikuttaa asiaan. Omasta mielestäni ei. Se ei auta pakolaisten asemaa enkä usko sen lopettavan salakuljetusbisnestä.

EU-johtajien on pakko miettiä myös, miten Eurooppaan pyrkiviä ihmisiä autetaan jatkossa entistä paremmin niin lähtömaissa, merellä kuin perilläkin. EU-maiden on kannettava vastuu yhdessä, eikä jätettävä kustannuksia Välimeren maiden kannettavaksi. On otettava käyttöön humanitaarinen viisumi ja mietittävä, miten parannetaan laillisia tapoja tulla Eurooppaan.

Siirtolaisten tilannetta on lähestyttävä paljon laajemmin kuin salakuljetusbisneksen kautta. Pohdinnan perustan on lähdettävä ihmisoikeuksista. Yksikin ruumis merellä on liikaa.

Kommentit

Kommentit