Heidi Hautala ja Johanna Sumuvuori: Nostetaan TTIP pöydälle

 |  Ei kommentteja

Vihreä Sivistys- ja Opintokeskus ViSIO ja vihreät kansanedustajat järjestivät tänään eduskunnan kansalaisinfossa keskustelun Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksesta (Transatlantic Trade and Investment Partnership) eli tuttavallisemmin TTIP:stä.

Pekka Haavisto luotsasi todella mielenkiintoista ja asiantuntevaa keskustelua, missä oli meidän lisäksemme mukana myös tutkija Christer Lindholm Åbo Akademista sekä Timo Vuori Keskuskauppakamarista.

USA ja Euroopan komissio käyvät paraikaa vapaakauppasopimuksesta neuvottelujen kahdeksatta kierrosta, ja EU:n ulkomaankaupasta vastaavan komissaarin Cecilia Malmströmin mukaan tavoitteena on saada sopimus valmiiksi vuoden 2016 loppuun mennessä.

TTIP on kuitenkin herättänyt paljon kritiikkiä etenkin kansalaisjärjestökentällä sekä Euroopan parlamentissa. Vihreille on erittäin tärkeää pitää yllä keskustelua TTIP:stä ja sen riskeistä. Keskeisiksi huolenaiheiksi ovat nousseet avoimuuden puute neuvotteluprosessissa, riidanratkaisumenettely ISDS (Investor State Dispute Settlement), sääntelyn yhdenmukaistamisen uhka mm. terveys-, ympäristö- ja muille normeille sekä julkisten palvelujen suojaaminen.

Maistuisiko klooripesty kana tai homepuuro?

Yksi keskeisistä perusteluista TTIP:lle on ”rajan takaisten kaupan esteiden” eli muiden kuin tullien purkaminen. Näihin esteisiin lukeutuvat niin alkuperämaasuositukset kuin myös kuluttajansuojaa parantavat säännökset esimerkiksi terveyteen tai ympäristöön liittyen. Euroopan komissio on perustellut säännösten yhtenäistämistä sillä, että EU:n ja USA:n säännöksillä on yhteiset tavoitteet, joten esimerkiksi standardien tai standardisoimisprosessien yhtenäistämisellä pienennettäisiin huomattavasti hallinto- sekä tuotantokuluja myös pk-yrityksille.

Valitettavasti yhtenäistämisperustelulla lakaistaan maton alle ratkaisevia eroja sääntelyn perusteissa: EU noudattaa esimerkiksi kemikaaleissa ja ruoan tuotannossa varovaisuusperiaatetta, eli uusi aine tai tuote täytyy todistaa vaarattomaksi ennen kuin se lasketaan markkinoille. Yhdysvalloissa taas aine tai tuote täytyy painavin perustein todistaa vaaralliseksi ennen kuin sen käyttö kielletään. Esimerkiksi kananruhoja saa Euroopassa pestä ainoastaan vedellä, kun taas Yhdysvalloissa kemikaalipesut esimerkiksi klooridioksidilla ovat yleisiä.

Jos viljaerässä havaitaan hometta, hävitetään se Euroopassa kokonaan, kun taas Amerikassa on hyväksyttävää ”laimentaa” erän homepitoisuus alle raja-arvon lisäämällä siihen puhdasta viljaa. Kauniista aikeista ja lupauksista huolimatta on toistaiseksi epäselvää, missä määrin tämäntyyppisistä säädöksistä ollaan valmiita neuvottelemaan. EU muun muassa taipui jo ennen neuvottelujen avaamista Yhdysvaltojen ennakkoehtoon hyväksyä maitohappokäsitelty naudanliha markkinoilleen.

Vihreiden mielestä eurooppalaisten terveyttä, turvallisuutta ja oikeutta puhtaaseen ympäristöön ei missään nimessä saa vaarantaa edes kaupan edistämisen nimissä. Vaikka sekä jäsenmaat että komissio ovat ilmaisseet tahtonsa säilyttää Euroopan korkeatasoinen sääntely, emme tällä hetkellä voi tietää, miten pitkälle siitä ollaan valmiita joustamaan. Toinen uhka on, että TTIP:in myötä uusien säännöksien luominen vaikeutuu. Näemme tämän erityisenä riskinä, mikäli sopimukseen sisällytetäänriidanratkaisumenettely ISDS.

Investointisuoja, riidanratkaisumenettely ja niiden pelotevaikutus

TTIP:in investointisuoja sisältäisi välimiesmenettelyn, joka toimisi käytännössä valtiollisten ja EU:n oikeusjärjestelmien ulkopuolisena tuomioistuimena. Sillä olisi valta langettaa sitovia tuomioita esimerkiksi valtioille, jos yritykset kokevat valtion lainsäädännön rikkoneen TTIP:in alaista investointisuojaa.

Vastaavista sekä Euroopan sisäisistä että muiden vapaakauppasopimusten investointisuojasta on jo olemassa varoittavia esimerkkejä. EU:ssa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana suurin vahingonkorvausvaade on esitetty Saksalle. Vattenfall on vaatinut 4,7 miljardia euroa, koska Saksa on päättänyt luopua ydinvoimasta. Tätä juttua ei ole vielä ratkaistu, mutta voi vain kuvitella millaista tuhoa miljardiluokan korvausvaatimukset tekisivät suuremmissakin Euroopan talouksissa.

Tämän ennaltaehkäisemiseksi saattaisivat maat alkaa harrastaa lainsäädännöllistä itsesensuuria, jolloin tarpeellisiakaan uusia säännöksiä ei välttämättä uskallettaisi tehdä ISDS-haasteen pelossa. Professori Martti Koskenniemi on myös esittänyt aiheellisen kysymyksen siitä, mikseivät olemassa olevat kansalliset ja kansainväliset tuomioistuimet pystyisi ratkaisemaan mahdollisia kauppakiistoja. Jos niiden puolueettomuuteen ei luoteta, miten todistetaan välimiesmenettelyn olevan sen puolueettomampi?

Euroopan parlamentin vihreät eivät tule hyväksymään TTIPiä, jossa on välimiesmenettelyyn perustuva investointisuoja.

Avoimuus ja miksi TTIP on tärkeä vaaliteema

Vihreät ovat Euroopan parlamentissa johdonmukaisesti painostaneet komissiota avoimuuteen TTIP-neuvottelujen etenemisestä. Avoimuutta on lisätty tarjoamalla kaikille mepeille pääsy lukusaliin tutustumaan aiempaa laajemmin asiakirjoihin. Tällä hetkellä kuitenkin itse neuvoteltavat sopimustekstit ovat salaisia; vain murto-osalla MEPeistä on oikeus käydä lukemassa niitä rajoitetun ajan.

Kenelläkään EU:n jäsenvaltion ministeriön virkamiehellä saati kansanedustajalla ei ole vielä oikeutta nähdä papereita. Jäsenvaltioiden virkamiehille tosin on tulossa lukuoikeus, mutta erittäin rajatuin ehdoin. Esimerkiksi eduskunnan suuri valiokunta voi sen jälkeen kutsua näitä virkamiehiä kuultavaksi, mutta heidän tietonsa tulevat väistämättä rajoittumaan vain pieneen osaan neuvotteluteksteistä, joita on todennäköisesti kymmeniä tuhansia sivuja. Komissaari Malmström on luvannut lisää avoimuutta, ja komissio onkin julkaissut viimeaikoina runsaasti lisää materiaaleja mukaan lukien neuvottelumandaatin, jonka komissio on alun perin neuvostolta, eli jäsenmailta saanut.

Tästä huolimatta on huomattava, että neuvottelujen yksityiskohdat ovat edelleen salaisia siihen asti kunnes sopimus tuodaan Euroopan parlamentin ja – mahdollisesti – kansallisten lainsäädäntöelinten hyväksyttäväksi. Keskeinen kysymys on se, onko TTIP ns. sekasopimus eli kuuluuko TTIP EU:n yksinomaiseen, vai jaettuun toimivaltaan?

EU:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluu yhteinen kauppapolitiikka, mihin nykyisin kuuluvat myös suorat ulkomaiset investoinnit. TTIP:n sääntely-yhteistyö ja investointisuoja menevät kuitenkin yli ja ohi perinteisen kauppapolitiikan. Varmuudella tieto TTIP:n luonteesta saadaan vasta, kun komissio tuo sopimuksen hyväksyttäväksi, mutta tällä hetkellä käsitys on, että TTIP on sekasopimus. Tällöin kansallisten parlamenttien tulee se hyväksyä kunkin valtion lakien mukaisesti. Ratifiointi kaikissa jäsenvaltioissa voi hyvinkin viedä kahdesta kolmeen vuotta. TTIP-sopimuksen neuvotteluaikataulu mahdollistaa sen, että jos tuleva eduskunta tietää mitä se tekee, sillä on mahdollisuus saada viestinsä läpi myös komissiolle Brysseliin vielä ennen sopimusneuvotteluiden päättymistä!

Yllä esitetyistä syistä ja TTIP:iin liittyvien riskien vuoksi, olisi mielestämme erittäin perusteltua ulottaa neuvottelutekstien lukuoikeus kansanedustajiin, ja vähintään suuren valiokunnan jäseniin. Soisimme TTIP:in olevan myös paljon nykyistä vahvemmin esillä vaalikeskusteluissa.

 

Heidi Hautala
Euroopan parlamentin jäsen

Johanna Sumuvuori
kansanedustaja, suuren valiokunnan jäsen

Kommentit

Kommentit