Kun koti on pelottava paikka

 |  1 kommentti

Alkukeväällä eräänä pimeänä iltana kadulla tuli vastaan nuori nainen, joka pyysi itkien rahaa. Hänellä oli siistit vaatteet, eikä hän ollut humalassa. Kasvoissa oli jälkiä. Hän oli saanut avomieheltään turpiin. Lompakko oli kotoa lähtiessä unohtunut, eikä nainen halunnut palata asuntoon.

Kun setvimme tilannetta, kysyin, onko hän harkinnut avun hakemista turvakodista. Hän ei tiennyt, että sellainen on. Kaivoimme netistä Pääkaupungin turvakodin päivystävän numeron. Nainen kiitti ja tallensi numeron puhelimeen. Minä lähdin kotiin tuntien epämääräistä riittämättömyyden tunnetta ja raivoa, sillä tiesin, että näitä tapauksia on paljon. Suomalaisista naisista noin joka kolmas on kokenut kumppanin tekemää fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa.

Pari- ja lähisuhdeväkivalta on iso ihmisoikeusongelma Suomessa. On myös syytä puhua naisiin kohdistuvasta väkivallasta erityisesti, sillä siihen liittyy epätasa-arvoisia valtasuhteita niin koko yhteiskunnassa kuin perheiden sisälläkin.

Suomi on ratifioinut YK:n naisten syrjinnän poistamista koskeva CEDAW-sopimuksen vuonna 1986 ja allekirjoittanut Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus).

Näistä sitoumuksista huolimatta Suomen toiminta väkivaltaongelman ratkaisemiseksi on ollut puutteellista. Maamme on saanut useita huomautuksia CEDAW-komitealta.

Suomi on saanut moitteita riittämättömästä lainsäädännöstä, turvakotien liian vähäisestä määrästä ja riittämättömistä henkilöstöresursseista väkivallan ehkäisyyn ja uhrien auttamiseen koskevassa työssä. Suomelta on vaadittu lisäselvityksiä siitä, miten nämä puutteet aiotaan korjata.

On arvioitu, että naisiin kohdistuvasta väkivallasta aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain vähintään 90 miljoonan euron kulut. Ihmisoikeuksien polkeminen on epäinhimillistä ja tulee erittäin kalliiksi.

MITEN TILANNETTA PITÄISI PARANTAA:

– Valtion on varattava riittävät määrärahat turvakotien lisäämiseksi, että ne olisivat paremmin kaikkien avuntarvitsijoiden ulottuvilla. Nyt näin ei ole. Suomessa on nyt 120 turvakotipaikkaa, kun Euroopan neuvoston suositus on 500. Turvakotiverkosto on tehtävä myös alueellisesti tasa-arvoiseksi.

– Vihreät ovat esittäneet, että osa sakkotuloista korvamerkittäisiin rikosten uhrien avustamisen rahoitukseen, kuten Ruotsissa. Esimerkiksi 10 prosenttia sakkotuloista voitaisiin korvamerkitä rikosuhripäivystykselle ja ensi- ja turvakodeille.

– Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen yhteydessä pitää varmistaa, että hoito- ja palvelujärjestelmissä on osaamista naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan kohtaamiseen. Henkilöstölle on tarjottava riittävää koulutusta väkivaltatapausten käsittelyyn.

– On perustettava matalan kynnyksen tukikeskuksia, jossa apua saa mahdollisimman nopeasti ja helposti.

– Taataan väkivaltaa kokeneille ympärivuorokautinen auttava neuvontapuhelin ja sille resurssit.

– Perustetaan uusia raiskauskriisikeskuksia. Suomessa on vain kaksi raiskauskriisikeskusta, vaikka Euroopan neuvoston suositusten mukaan niitä pitäisi olla 25.

Äänelläsi torjutaan väkivaltaa.

 

PS: Jos olet joutunut väkivallan kohteeksi tai pelkäät, Väestöliiton sivulta löytyy selkeä listaus, mistä voit hakea apua.

Kommentit

Kommentit

Yksi kommentti

  1. Miesuhri
    |

    Parisuhdeväkavalta on erittäin ikävää ja kaikki mahdollinen pitäisi tehdä sen kitkemiseksi. Sukupuolikysymyksenä tämä on kuitenkin minusta varsin vaikea, koska vaikka naiset tilastoissa kärsivätkin aivan liikaa, on sukupuolettuminen aiheuttanut sen että miesuhrejä käsitellään todella törkeästi. Ja meitä valitettavasti löytyy. Stigmatisointi on vain kovaa, itsekään en uskalla tai kehtaa puhua asiasta julkisesti. Ex-vaimoni löi, pahoinpiteli henkisesti ja jopa seksuaalisesti. Kirjaimellisesti raiskasi. Olin teoriassa vahvempi, mutta väkivallan sattuessa kuitenkin täysin kipsissä. En voinut puolustautua, koska hän uhkaili ettei kukaan usko ja jos löisin takaisin hän haastaisi minut oikeuteen pahoinpitelystä. Kerran kun hän taas löi ja pyysin häntä lopettamaan tai soittaisin poliisit. Hän käveli ulos, soitti itse poliisit paikalle jonka jälkeen sisään ryntäsi partio minun kimppuuni. Viranomaiset eivät usko miestä. Miesuhreja syyllistetään ja asiaa vähätellään. Kun yritän puhua tästä ongelmasta moni muuten järkevä feministi saa raivonpuuskahduksen ja syyttää minua vastakkainasettelusta. Kyse ei ole vastakkainasettelusta, olen ensimmäisenä puolustamassa naisia parisuhdeväkivallalta – olenhan itsekin kokenut saman. Mutta meitä hiljaisia miehiä joita on nöyryytetty jokaisessa paikassa on paljon enemmän kuin mitä moni uskoo. Sukupuolettumisen vastakkainasettelusta pitäisi päästä eroon. Uhri on uhri sukupuolesta riippumatta.