Kirjallinen kysymys: Kertakäyttökassien käytön vähentäminen

 |  Ei kommentteja

Käytännössä maatumattomia, fossiilisista polttoaineista valmistettuja muovikasseja käytetään maailmassa erittäin paljon. Vuonna 2002 maailmassa valmistettiin Worldwatch-instituutin arvion mukaan noin 4-5 biljoonaa muovikassia. Pelkästään Suomessa valmistetaan vuosittain n. 250-300 miljoonaa muovipussia.

Kertakäyttöisten muovi- sekä paperipussien valmistaminen kuluttaa merkittävästi energiaa sekä uusiutumattomia luonnonvaroja. Mitä enemmän ihminen ottaa materiaaleja luonnosta käyttöönsä, sitä enemmän syntyy jätettä ja kasvihuonepäästöjä. Kaatopaikat täyttyvät pusseista ja ilmastonmuutos kiihtyy entisestään. Eläimet kärsivät tästä valtavasta jätetulvasta myös suoraan: ympäristöjärjestö Planet Arkin arvion mukaan joka vuosi kuolee kymmeniätuhansia valaita, lintuja, hylkeitä sekä kilpikonnia mereen joutuneiden muovipussien seurauksena.

Kertakäyttöisten pussien vaihtaminen kestokasseihin ei olisi kuluttajalle kovin suuri muutos. Kangaskassien käyttöön siirtyminen tulee kuluttajalle jopa halvemmaksi kuin aina uuden muovikassin ostaminen. Tähän suuntaan voisi valtio myös kauppoja ja kuluttajia ohjata. Tapoja tähän olisi monia: mm. muovi- ja paperikasseihin kohdistettava kertakäyttöpussivero tai pussien myynnin täyskielto. Jäteongelman ratkaisua pohdittaessa on huomioitava, että myös paperisista kertakäyttöpusseista syntyy merkittäviä päästöjä. Muovikasseihin verrattuna paperikassien valmistaminen kuluttaa jopa enemmän energiaa ja vettä ja aiheuttaa enemmän ilmansaasteita ja kiinteää jätettä. Ihmisiä tulisikin ohjata nimenomaan kangaskassien käyttöön.

Irlannissa muovipussiveron voimaantulon jälkeen pussien käyttö on vähentynyt peräti 90 prosentilla. San Franciscon kaupunki siirtyi kohti muovipussitonta kaupankäyntiä vuonna 2007, kun suurilta kauppaketjuilta kiellettiin muovipussien jakelu. Toimenpide vähensi kertakäyttöpussien käyttöä noin viidellä miljoonalla pussilla kuukaudessa. Kiina on ilmoittanut kieltävänsä ohuet muovipussit kesäkuun 2008 alusta, ja Australia on ilmoittanut samankaltaisesta parannuksesta. Brittein saarilla maan suuret kauppaketjut ovat lähteneet mukaan sopimukseen, jossa pyritään vähentämään hiilidioksidipäästöjen määrää muovipussien käytön vähentämisellä. Useat Afrikan maat, mm. Uganda ja Ruanda, ovat kieltäneet muovipussit täysin. Jos kehitysmaassakin pystytään luopumaan muovipusseista, herää kysymys, miksei myös Suomen kaltaisessa kehittyneessä valtiossa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kertakäyttökassien käytön vähentämiseksi?

Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 2008

Johanna Sumuvuori /vihr

— VASTAUS —

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Johanna Sumuvuoren /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 431/2008 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kertakäyttökassien käytön vähentämiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kertakäyttöisten ostoskassien aiheuttamasta luonnonvarojen kulutuksesta, roskaamisesta sekä kassien hyödyntämisestä ja käsittelystä on käyty pitkään keskustelua niin Suomessa kuin lukuisissa muissakin maissa.

Kertakäyttöiset kassit liittyvät normaaliin jokapäiväiseen kuluttamiseen, joten niiden symboliarvo puhuttaessa kertakäyttökulutuksesta voi olla melko suuri. Sinällään ostoskassien merkitys yksittäisen kotitalouden ilmastovaikutuksista on suhteellisen pieni. Suomessa, kaupparyhmiltä saatujen myyntitilastojen mukaan, yksi kotitalous käyttää n. 100 maksullista kassia vuodessa (ei sisällä maksuttomia kasseja eikä ns. hedelmäpusseja), mikä vastaa päästöiltään muutaman kymmenen kilometrin ajomatkaa, eli yhtä ylimääräistä matkaa hypermarkettiin vuodessa. Suomessa kassien käyttö on vähäisempää kuin esim. Australiassa, jossa kasseja kuluu asukasta kohti noin kolme kertaa enemmän kuin Suomessa.

Useiden maiden syyt rajoittaa muovikassien käyttöä pohjautuvat muihin syihin kuin ilmastomuutoksen hillintään. Roskaantumisen ehkäiseminen, öljyriippuvuuden vähentäminen ja kassien aiheuttama riski vesieläimille ovat olleet näistä keskeisimpiä syitä.

Keinoina kertakäyttöisten kassien rajoittamiseen on ehdotettu esimerkiksi veroa tai totaalikieltoa. Suomessa useimmat päivittäistavarakaupat vaativat maksua kasseista, mikä on kuluttajan kannalta samanarvoista kuin vero. Kiellon osalta on muistettava, että tavaran vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin perustamissopimuksen 28 artiklan mukaan sallittava. Kielto voi olla oikeutettu ympäristöperusteilla vain, jos muuten ei ole olemassa muita lievempiä keinoja ongelman ratkaisemiseksi eli suhteellisuusperiaate on otettava huomioon.

Vuonna 1996 ympäristöministeriön asettama kassiverotyöryhmä teki selvityksen ”Selvitys vähittäiskaupan kertakäyttökassien verottamiseen liittyvistä kysymyksistä” (ympäristöministeriön moniste 3/1996). Työryhmä päätyi siihen, ettei siinä vaiheessa ollut syytä ottaa käyttöön kasseihin kohdistuvaa veroa, koska mm. tutkimukset ympäristövaikutuksista puuttuivat eivätkä veroporrastukset olisi olleet mahdollisia yhtenäisten standardien puuttuessa. Työryhmän päätelmien perustelut eivät kaikilta osin liene enää ajantasaisia, joten kassien verottamisen perusteita voi olla syytä tarkastella uudestaan esim. Suomen ympäristökeskuksessa vuonna 2007 käynnistyneen ns. OPTIKASSI-hankkeen tulosten valmistuttua. Tutkimuksen tarkoituksena on koota elinkaaripohjainen tieto Suomessa päivittäistavaroiden kantamiseen tyypillisimmin käytettyjen kauppakassien ympäristökuormituksesta. Tutkimuksen tarkoituksena on lisäksi löytää erilaisista materiaaleista valmistetuille ostoskasseille ympäristön kannalta parhaiten soveltuvat käyttö- ja jätehuoltomallit. Tulokset ovat kuitenkin tällä hetkellä vielä keskeneräisiä.

Ostoskassit ovat kulutuksen lisäksi myös osa jätehuoltoa, sillä niitä käytetään kotitalouksissa syntyvien jätteiden pakkaamiseen ja viemiseen jätesäiliöihin. On huomattava, että kertakäyttöisten ostospussien kielto johtaisi lisääntyneeseen jätepussien tarpeeseen. Kiellon järkevyys riippuisi myös siitä, millaisia jätepusseja on markkinoilla (jätepussien päästöjen suuruus, kierrätysmuovin käyttöaste, jätepussin paksuus).

Valtioneuvoston 10.4.2008 hyväksymässä valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa vuoteen 2016 on keskeisenä tavoitteena jätteen synnyn ehkäisy sekä kierrätyksen ja jätteiden hyödyntämisen edistäminen. Tavoitteena on myös jätteistä aiheutuvien kielteisten ympäristövaikutusten vähentäminen, erityisesti kaatopaikoille joutuvien biohajoavien jätteiden määrän jyrkkä vähentäminen.

Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on esitetty keskeiset toimenpiteet, joilla tuotannon ja kulutuksen materiaalitehokkuutta ja jätteiden synnyn ehkäisemistä voitaisiin lisätä.

Suunnitelmassa esitetään mm. selvitettäväksi mihin luonnonvaroihin olisi ympäristöpolitiikan näkökulmasta harkittava taloudellista ohjausta ja tällaisen ohjauksen toteutettavuus sekä haitallisten tukien poistamisen potentiaali ja vaikutukset. Selvityksen perusteella tehdään tarvittavat päätökset materiaalitehokkuuden edistämiseksi taloudellisella ohjauksella. Tähän tehtäväksi ehdotettuun selvitykseen voisi sisältyä myös selvitys kertakäyttökassien käytön taloudellisesta ohjauksesta.

Keskeisinä ohjauskeinoina kotitalouksien jätteen synnyn ehkäisemiseksi esitetään jätteiden synnyn ehkäisyneuvonnan tehostamista, neuvonnan tukipalveluiden ja aineiston tuottamista sekä esitetään selvitettäväksi tarve, hyöty ja mahdollisuudet laajentaa kotitalouksien kotitalousvähennysoikeutta esim. kestokulutushyödykkeiden korjauspalveluihin. Kotitalouksien jätteen synnyn ehkäisy ja kestävä kuluttaminen laajemminkin edellyttää kulutustottumusten muuttamista. Neuvonta ja valistus ovat erittäin keskeisellä sijalla edistettäessä kotitalouksien jätteen synnyn ehkäisyä.

Kotitalouksien jäteneuvonta, jätteen synnyn ehkäisyneuvonta mukaan lukien, kuuluu jätelain mukaan kunnille. Suunnitelmassa esitetään, että jätelain kokonaisuudistuksen yhteydessä selkeytetään jäteneuvonnan organisointi, vastuut ja rahoitus erityisesti yritysten ja tuottajavastuun piiriin kuuluvien jätteiden synnyn ehkäisyneuvonnan osalta.

Käynnissä olevan jätelain kokonaisuudistuksen yhteydessä arvioidaan myös mahdollisia uusia lainsäädännöllisiä ohjauskeinoja jätteen synnyn ehkäisemiseksi. Myös tuottajavastuulainsäädännön kehittämistarpeet arvioidaan. Järjestelmän tulisi kannustaa tuottajia jätteen vähentämiseen, uudelleenkäyttöön ja kierrätyskelpoisuuden parantamiseen.

Tuotannon materiaalitehokkuuden parantamiseksi esitetään kokeiltavaksi toimialakohtaisia materiaalitehokkuussopimuksia (energiansäästösopimusten tapaan). Sopimukseen liittyvät toimialajärjestöt ja yritykset sitoutuisivat pyrkimään itse valitsemillaan keinoilla tavoitteeksi asetettuihin nykyistä pienempiin ominaisjätemääriin ja materiaalitehokkuuden lisäämiseen.

Helsingissä 27 päivänä kesäkuuta 2008

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Kommentit

Kommentit

Kommentoi