Kirjallinen kysymys: Yksinhuoltajaperheiden kohtelu kotitalousvähennyksen myöntämisessä

 |  Ei kommentteja

Eduskunnan puhemiehelle

Kotona tai vapaa-ajan asunnolla teetetyn työn kustannuksista voi saada kotitalousvähennyksen, jonka voi osittain vähentää verotuksessa. Vuodelle 2009 vähennys nousi korkeintaan 2 300 eurosta korkeintaan 3 000 euroon henkilöä kohden.

Vähennyksen voi saada tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä tai asunnon kunnossapidosta tai perusparannuksesta, joka teetetään ulkopuolisella yrityksellä tai työntekijällä. Kotitalousvähennyksenä voidaan vähentää 30 prosenttia maksetusta palkasta sekä palkan sivukulut tai 60 prosenttia ennakkoperintärekisteriin kuuluvalle yrittäjälle tai yritykselle maksetusta työkorvauksesta. Kotitalousvähennyksen omavastuu on 100 euroa vuodessa.

Kotitalousvähennys on osoittautunut hyvin toimivaksi järjestelmäksi. Sen turvin on syntynyt suuri määrä pienyrityksiä, jotka työllistävät tuhansia ihmisiä. Se on arvioiden mukaan myös vähentänyt pimeän työvoiman käyttöä.

Järjestelmään liittyy kuitenkin eriarvoistava piirre. Kotitalousvähennys ei ole talouskohtainen, vaan henkilökohtainen. Suomessa on 118 000 yksinhuoltajaperhettä – noin 20 % lapsiperheistä. Ei vaikuta perustellulta, että kahden aikuisen perhe saa veroetua esimerkiksi hoiva- ja hoitotyöhön kaksinkertaisen määrän verrattuna yksinhuoltajaperheeseen, jossa esimerkiksi lastenhoitoon tai siivoukseen liittyvää työtä ei ole jakamassa kahta aikuista.

Tilanne huomioiden olisi perusteltua tehdä kotitalousvähennyksestä talouskohtainen, siten että vähennyksen suuruus vastaisi tällä hetkellä kahden aikuisen perheelle oikeutettua 6 000 euron summaa. Nykyisellä kohtelulla verottaja asettaa yksinhuoltajaperheen kohtuuttomalla tavalla eriarvoiseen asemaan verrattuna kahden aikuisen perheeseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä yksinhuoltajaperheiden tasavertaisemman kohtelun varmistamiseksi kotitalousvähennyksen myöntämisessä?

Helsiningissä 29 päivänä huhtikuuta 2009

Johanna Sumuvuori /vihr

— VASTAUS —

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Johanna Sumuvuoren/vihr. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 381/2009 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä yksinhuoltajaperheiden tasavertaisemman kohtelun varmistamiseksi kotitalousvähennyksen myöntämisessä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Tuloverojärjestelmässämme lähdetään siitä, että verotusyksikkö on yksilö eikä kotitalous. Selvimmin tämä periaate on ollut ilmaistuna laissa vuodelta 1975, jolloin puolisoiden yhteisverotuksesta siirryttiin erillisverotukseen. Perusteluina olivat tasa-arvonäkökohdat ja työllisyyteen liittyvät syyt.

Erillisverotukseen siirtymisen jälkeenkin tuloverotukseen sisältyy yhteisverotuksen piirteitä. Tämä näkyy muun muassa mahdollisuutena siirtää eräitä vähennyksiä toiselle puolisolle, jos omat tulot eivät vähennykseen riitä. Pääsääntönä on kuitenkin selkeästi yksilökohtainen verotus.

Vähennysjärjestelmän yksilökohtaisuus koskee myös kotitalousvähennystä, joka alun kokeiluvaiheessa myönnettiin vain toiselle puolisoista. Tällöin yksinhuoltajaperheet olivat vähennyksen suhteen samassa asemassa kuin kahden huoltajan perheet. Vähennyksen tuolloista määräytymisperustetta pidettiin kuitenkin tuloverojärjestelmän periaatteiden kannalta ongelmallisena ja päädyttiin yksilökohtaisuuteen kuten muissakin vähennyksissä.

Kotitalousvähennys kuuluu monine selvitystarpeineen henkilöverotuksen eniten työllistäviin vähennyksiin. Sitä ei ole syytä monimutkaistaa esimerkiksi muuttamalla vähennys kotitalouskohtaiseksi. Verohallinnolla ei myöskään ole tietoa samassa kotitaloudessa elävistä henkilöistä, eikä tällaista kotitalouden kokoonpanoa koskevaa tietoa ole mahdollista kerätä ja ylläpitää Verohallinnon nykyisillä resursseilla. Yksilön veronmaksukykyyn perustuvassa kaavamaisessa tuloverojärjestelmässä tällaisia yhteisverotuksen piirteitä tulisi välttää.

Kotitalousvähennys ei ole myöskään oikea keino tukea kaikkein pienituloisimpia, sillä vähennys painottuu luonnollisista syistä keski- ja hyvätuloisille kotitalouksille, joilla on ylipäänsä mahdollisuus käyttää varoja kodin kunnostukseen ja kodinhoitopalveluihin.

Selvää tietenkin on, että yksinhuoltajaperheiden tulotaso ei voi keskimäärin nousta samalle tasolle kuin kahden huoltajan perheissä. Tämä on syytä ottaa huomioon lapsiperheiden tulonsiirtoja ja palveluita kehitettäessä. Yksinhuoltajuus onkin näissä jo nyt otettu huomioon.

Hallitus katsoo, ettei kysymys anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 22 toukokuuta 2009

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Kommentit

Kommentit

Kommentoi