Säädytön sukupuolittuminen

 |  Ei kommentteja

Lapsuuden tärkeimmät kasvinkumppanini olivat poikia. Pikkuveljen lisäksi sukulaispoika oli minulle kuin veli, pyörimme päivät pitkät yhdessä. Rakensimme majoja, ajoimme käytöstä poistetulla peltoautolla, kokeilimme poltella vanhemmilta salaa koiranputkia teollisuushallin takapihalla ja hakkasimme kuusnelosen pelejä mummolan takkahuoneessa. Kuuntelimme Sleepy Sleepersin c-kasetteja ja nauroimme samoille asioille.

Sukupuolella ei ollut väliä, sitä käsittelimme oikeastaan raivoisimmin vain silloin, kun sukulaispoika väitti, etten osaa pissata seisaaltaan. Opettelin tekemään senkin niin, että asiaan ei ollut huomauttamista. Kantani oli jyrkkä jo lapsena: voin tehdä kaikki samat asiat.

Yliopistolla oli hienoa olla nuori, emansipoitunut nainen. Tuntui, että naisten oikeuksilla oli vain yksi suunta: eteenpäin, kohti aitoa tasa-arvoa.

Vuosilukujana tuli tutuksi. Vuonna 1901 naiset saivat opinto-oikeuden yliopistoihin. Vuonna 1901 naisille ”annettiin” (ooh, oikein annettiin) äänioikeus ja vaalikelpoisuus. Vuonna 1907 ensimmäiset 19 naista valittiin eduskuntaan. 1919 vaimoille annettiin oikeus tehdä työtä ilman aviomiehen suostumusta ja vuonna 1930 avioliittolailla vapautettiin nainen aviomiehen holhouksesta. Mitä pidemmälle naisten oikeuksien historiajana kulkee, sitä edistyksellisempiä ovat uudistukset. Vuonna 1987 saatiin jo kokonainen tasa-arvolaki.

Opiskeluaikojen feminismi oli raivoisaa, mutta suurempi tunnemylly oli vielä edessäpäin. Oma sukupolvi ei tehnyt silloin vielä uraa, vaan luki tentteihin ja juhli. Kaikkihan me olimme feministejä. Suomihan oli suorastaan valtiofeministinen.

Tunteet nousevat pintaan siinä vaiheessa, kun siirrytään työelämään ja urat etenevät.  Suomalainen työelämä on kansainvälisestikin verrattuna poikkeuksellisen sukupuolittunutta, huolimatta kovasti vaalitusta brändistä tasa-arvon mallimaana.

Tilastokeskuksen raportti Naiset ja miehet Suomessa 2014 kuvaa työelämän jakautumista hyvin. Koulutuksen jakautumisella on suora linkki tulevaisuuden työelämään. Segregoituneimmat alat ovat terveys- ja sosiaaliala (89% naisia) ja tekniikan ala (84% miehiä). Jakautuminen on vielä selkeämpää yliopistotasolla. Esimerkiksi psykologia, kasvatustieteet ja terveystieteet ovat voittopuolisesti naisten aloja.

Naisten työllisyysaste on Suomessa EU-maiden kärkitasoa, mutta työurat jakautuvat merkittävästi sekä ammatillisesti että toimialojoen sisällä. Työpaikoilla naiset päätyvät usein erlaisiin tehtäviin kuin miehet, ja se taas vaikuttaa palkkaukseen ja selittää paljon naisten ja miesten keskimääräisten ansiotasojen eroa.

Naisten ja miesten tasaisempi sijoittuminen eri aloille ja eri tehtäviin toimialojen sisällä kaventaisi palkkaeroja. Jostain syystä – asenteet, kulttuuri, koulutukseen ohjautuminen – naisten urat ja niillä eteneminen usein vain kolahtavat siihen kuuluisaan kattoon. Se ei aina taida olla edes lasia, vaan betonia. Myös ammattilalojen arvostus vaikuttaa palkkauksen tasoon. Mitä ylemmäs työpaikkojen hierarkiassa kiivetään, sitä vähemmän siellä on naisia.

Vihreät on vaatinut niin julkisen kuin yksityisen sektorin työpaikoille tasa-arvoselvityksiä, joissa palkkatiedot ja palkkaperusteet ovat avoimesti työntekijöiden tarkistettavissa. Samoin on vaadittu sitovaa ja konkreettista tasa-arvoista samapalkkaisuusohjelmaa.

Vihreiden tavoitteena on myös vanhempainvapaiden tasaisempi jakautuminen molempien vanhempien kesken. Tätä on ajateltu ensisijaisesti lapsen hyvinvoinnin ja edun kautta, mutta esittämämme malli edistää myös työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa.

Vihreiden vanhempainvapaamallissa kuusi kuukautta on kiintiöity äidin käyttöön, kuusi isän tai synnyttäneen äidin puolison käyttöön ja kuusi kuukautta vanhempien yhteisellä päätöksellä jaettavaksi.

Olemme esittäneet myös vanhempainvapaiden kustannusten tasaisempaa jakoa kaikkien työnantajien kesken. Tämä auttaisi etenkin nuorten naisten asemaa, kun työnantajan ei kannattaisi syrjiä “raskausriskin” vuoksi työhönotossa. Naisvaltaisten alojen yrittäjille tämä olisi erinomainen kädenojennus.

Näissä vaaleissa annetaan feministisiä vaalilupauksia. Yksi vihreiden vaalilupaus on, että taistelemme väsymättä työelämän tasa-arvon puolesta. Nyt jos koskaan.

PS. Ihan sama, miten pissaa. Sillä ei vain ole väliä.

PS2. Tänä keväänä en tarvitse niinkään ruusuja tai suklaata, kuin apua eduskuntavaalikampanjaan, koska haluan jatkaa työtä näidenkin asioiden puolesta kansanedustajana. Yksi tapa tukea on pienlahjoitus:  https://lahjoita.vihreat.fi/lahjoita/henkilolle/johanna-sumuvuori

 


Kommentit

Kommentit