Osattomien Eurooppa – siemen kapinalle

 |  Ei kommentteja

Lapsuuteni vappu oli epäpoliittinen. En koskaan marssinut vanhempieni kanssa vappukulkueessa. Sen sijaan vedin Vaasan torilla hattaraiset sokerihumalat ja sotkin ympäristöäni pahanhajuisella sprayserpentiinillä.

Vapun alkuperä ja pointti kirkastuivat myöhemmin. Uuden ylioppilastalon opiskelijabileissä 1990- ja 2000-lukujen taitteessa laulettiin sulassa sovussa Kansainvälistä kokoomus- ja vasemmisto-opiskelijoiden kanssa. Rai rai. Silloin oltiin toipumasssa 1990-luvun lamasta.

Chigagon työläiset kapinoivat Yhdysvalloissa kahdeksantuntisen työpäivän puolesta vuonna 1886. Toukokuun ensimmäisenä päivänä järjestettiin isoja lakkoja ja mielenosoituksia. Päivä vakiintui työväen juhlaksi.

Tällä hetkellä toivon, että vappumarssit paisuisivat taas jättiläismielenosoituksiksi työn ja toimeentulon puolesta.

Jopa 27 miljoonaa eurooppalaista on työttömänä. Joka viides heistä on nuori. Tällä menolla kasvatamme kokonaisen osattomien sukupolven. Osattomuus johtaa helposti siihen, ettei ole enää mitään menetettävää. Se taas johtaa levottomuuksiin. Se nähtiin arabikeväässä, kun työttömyys ja ruoan hintojen nousu karkasivat käsistä. Kansa lähti kaduille.

Köyhyys johtaa levottomuuksiin, kun taas työllisyyden, tasa-arvon ja hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävä politiikka vakauttaa ja rauhoittaa yhteiskuntaa. Ihmisillä on oltava syitä nousta sängystä ylös. Työ on monelle yksi sellainen syy.

Olen merkannut lukulistalleni ekonomisti Thomas Pikettyn kohua herättäneen kirjan ”The Capital In The Twenty-First Century”. Piketty on kuohuttanut ekokomistipiirejä väittämällä, että maailma on palaamassa 1800-luvun epätasa-arvoiseen tulonjakoon. Pikettyn mukaan olemme siirtyneet vaiheeseen, jossa pääoman tuotot kasvavat kansantuotetta nopeammin.  Siis ”vanha raha” uusiutuu nopeammin kuin uusi. Dystopiana on eräänlainen dickensiläinen perijöiden yhteiskunta.

Progressiivinen verotus on saanut Pikettystä uuden, näkyvän puolustajan. Pikettyn avaus on virkistävä. Pitkästä aikaa joku avaa keskustelua tulonjaosta ja pohtii myös eriarvoisuuden seurauksia talouskasvulle. Kritiikkiäkin Piketty on toki saanut, siihenkin aion perehtyä.

Mielestäni osattomien Eurooppaa ei saa päästää laajenemaan. Se on vaarallista ja tuhoisaa niin inhimillisesti kuin taloudellisesti.

Eurovaaleissa on kysymys myös sosiaalisen Euroopan rakentamisesta. Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin (European Anti-Poverty Network) yrittää herätellä ehdokkaita vetoomuksellaan, jossa vaaditaan sopimusta sosiaalisen Euroopan luomiseksi.

Verkosto edustaa 34:ää jäsenyhteisöä, joista suurin osa on valtakunnallisia sosiaali- ja terveysalan järjestöjä. Viime viikolla vierailin SOSTEn tilaisuudessa, jossa sain saman viestin: syrjäytyminen tulee kalliiksi niin ihmiselle kuin kansantaloudelle.

Allekirjoitan mielelläni verkoston vaatimukset, joita ovat mm:

– EU-tason strategian luominen köyhyyttä, syrjäytymistä ja syrjintää vastaan.
– Demokratian ja kansalaisosallistumisen vahvistaminen.
– Köyhyyttä kokeneiden ihmisten kuuleminen Euroopan parlamentissa.

Verkoston sivulta näkee, ketkä eurovaaliehdokkaat eri puolueista ovat allekirjoittaneet tavoitteet.

Vihreät ovat kannattaneet myös talouden tiukempaa säätelyä. Häikäilemättömät veronkiertäjät on saatava kuriin, pankit parempaan valvontaan ja rahoitusmarkkinat verolle. Päätökset on saatava aikaan seuraavalla parlamenttikaudella.

PS. Vappu on myös solidaarisuuden päivä, eikä yhteisvastuun pidä rajoittua omien valtionrajojen sisälle.

 

Kommentit

Kommentit

Kommentoi