Lobbauksesta

 |  Ei kommentteja

Olin tällä viikolla Brysselissä ottamassa selvää lobbauksesta. Jahtasin kirjaimellisesti lobbareita europarlamentin käytävillä. Heidät tunnistaa siitä, että kaulassa roikkuva henkilökortti on väriltään ruskea.

Opin, että ruskean kortin sekoittaa helposti punaiseen. Ruskeita kulkukortteja käyttäviä henkilöitä liikuskelee parlamentin käytävillä paljon.

Lobbaaminen tulee englannin kielen sanasta ”lobbying”. Ammattilobbareille maksetaan palkkaa siitä, että he yrittävät vaikuttaa päättäjiin.

Kysyin muutamilta heistä, olisivatko he voineet antaa minulle pienen työtään koskevan haastattelun, mutta lähes kaikki kieltäytyivät. Julkaisen videomateriaalia Brysselistä pian, pysykää siis kanavilla.

Bryssel on Euroopan lobbauspääkaupunki

Brysseliä pidetään syystä Euroopan lobbauspääkaupunkina. Suuryritykset ja teollisuudenalat käyttävät vuosittain satoja miljoonia euroja lobbaukseen. Lobbareiden määrän arviot vaihtelevat, mutta heitä on Brysselissä noin 30 000.

Haastattelin parlamentissa Satu Hassia, joka on ollut kriittinen massiiviselle EU-lobbaukselle siitä saakka, kun aloitti meppinä. Ei kriittinen sen takia, että lobbauksessa sinänsä olisi jotain pahaa, vaan siksi, että se ei ole avointa ja demokraattista.

Sadulle selvisi heti meppiuransa alussa, miten suoraviivaista ja massiivista lobbaus Brysselissä on. Hän olisi voinut kuulemma elää lobbaajien tarjoamilla korruptioaterioilla. Kyse ei ole mistään seisahtuneista sumpeista ja sämpylänkannikoista, vaan toisinaan jopa seitsemän ruokalajin aterioista.

Niitä ei tarjota pyyteettömästi, eli lobbaajien maailmassa ilmaista lounasta ei ole. Tarjoiluille odotetaan vastinetta.

Hassin mukaan lobbaus vaikuttaa siihen, kuka saa päätöksenteossa äänensä kuuluviin. Esimerkiksi pienyrityksiä edustavilla tahoilla tai suurimmalla osalla kansalaisjärjestöistä ei ole varaa lähettää Brysseliin massiivista lobbauskoneistoa tuekseen. Suuryrityksillä rahaa riittää.

Rahan vaikutus päätöksiin

Vuonna 2012 tupakkayhtiö Philip Morris International käytti pelkästään EU-lobbaukseen 1,25 miljoonaa euroa.

Yritys halusi lobbareiden avulla saada itselleen mieluisan tuloksen, kun europarlamentti käsitteli tupakkatuotteisiin liittyvää lainsäädäntöä. Rahalla pystyi muun muassa palkkaamaan 161 omaa lobbaria Brysseliin ja jarruttamaan päätöksentekoa.

Lobbaus on tehokasta. Rahalla saa vaikutettua päätöksiin. Demokratian kannalta tämä tieto masentaa. Epäsuhta lobbareiden määrässä pelaa suuryritysten ja isolla rahalla toimivien intressiryhmien pussiin. Kuka lobbaa heidän puolestaan, joiden on muutenkin vaikeinta saada ääntään kuuluviin? Ei juuri kukaan.

Rahan vaikutus on selvä: se johtaa usein politiikkaan, joka suosii suurteollisuutta ja isoja yrityksiä. Kansalaisten on puolestaan käytännössä mahdotonta tietää, onko päätöksenteko tapahtunut kutakuinkin objektiivisesti, vai onko siihen vaikuttanut massiivinen lobbaus, kuten Economist kirjoittaa.

En halua kritiikistä huolimatta vaatia lobbauksen kieltämistä. Päättäjät tarvitsevat eri näkökulmia ja monipuolista asiantuntijatietoa päätöstensä tueksi. Ongelma vain on, että tietoa ei saa nykyisellään tasapuolisesti eikä lobbaaminen ole avointa.

Lisää avoimuutta ja lobbarirekisteri pakolliseksi

Yritin Brysselissä selvittää, montako lobbaria talossa liikkui vierailuhetkellä (10. huhtikuuta). En saanut tietoa ainakaan ala-aulan avoimuusrekisterin tiskiltä. Minut ohjattiin etsimään tietoa netistä.

Netistä selvisi, että rekisteröityneitä lobbareita oli sen päivän tietojen mukaan 6511, mutta kyseisen päivän läsnäoloa en löytänyt. Mielestäni ei ole paljoa vaadittu, että tieto talossa päivittäin liikkuvista lobbareista olisi mahdollista saada avoimesti. Se olisi kaikkien (paitsi ehkä salakähmijöiden) edun mukaista.

Myös näiden tulee olla jatkossa avointa tietoa:

– Miten lobbarit pyrkivät vaikuttamaan EU:n toimielinten työhön
– Keitä he edustavat
– Mitkä ovat heidän tavoitteensa
– Kuka lobbareiden toimintaa rahoittaa ja miten

Lobbarin jalanjälki näkyväksi

EU:n avoimusrekisteriin (lobbarirekisteri) liittyminen on vapaaehtoista. Se on ehdottomasti säädettävä pakolliseksi kaikille lobbaustoimintaa harjoittaville tahoille. Jo tämä lisäisi avoimuutta paljon nykyisestä.

Vapaaehtoinen lobbarirekisteri on ollut hyvä alku, mutta se ei ole toiminut toivotulla tavalla. Monet alat suhtautuvat välinpitämättömästi rekisteröitymiseen, joten rekisteriä voi hyvällä syyllä pitää nykyisessä muodossaan puutteellisena.

Pakollisen lobbarirekisterin ja avoimuuden lisäämisen vaatiminen on oleellista demokratian ja EU:n uskottavuuden kannalta.

Noin 200 kansalaisyhteiskuntaa edustavaa tahoa (järjestöistä, akateemisesta maailmasta ja ammattiyhdistyksistä) kampanjoi parhaillaan euroehdokkaille avoimemman lobbauspolitiikan puolesta.

ALTER-EU (The Alliance for Lobbying Transparency and Ethics Regulation) vaatii pakollista lobbarirekisteriä ja lobbareiden vaikutusvallan saamista parempaan kontrolliin EU:n päätöksenteossa. Kampanja korostaa, että kansalaisilla on oikeus tietää ”lobbarin jalanjälki” päätöksenteossa.

EU lähemmäs tavallista arkea

Kampanjan tavoitteena on, että kansalaiset ottavat yhteyttä meppiehdokkaisiinsa ja pyytävät heitä toimimaan aktiivisesti lobbauksen pelisääntöjen asettamiseksi.

Avoimuuden lisäksi on kehitettävä myös tapoja ja menetelmiä kansalaisten kuulemisen parantamiseksi ja helpotettava todellisia mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Kampanja avataan 15.4. Toivon, että meppiehdokkaat yli puoluerajojen sitoutuvat edistämään lobbauksen läpinäkyvyyttä ja rekisteröitymisen pakollisuutta.

Transparency Internationalia edustava Mark Perera totesi europarlamentin vihreiden järjestämässä seminaarissa, että kyse on myös EU-kansalaisten luottamuksen palauttamisesta ja EU:n instituutioiden legitimiteetistä.

Päätöksenteon avoimuuden lisääminen on se tie, millä EU saadaan lähemmäksi kansalaisia, ei liehuvat liput, EU-esitteet tai rintanapit.

Jos pääsen europarlamenttiin, pyrin kaikin tavoin omassa toiminnassani edistämään avoimuutta. Vaadin sitä EU:n instituutioilta, mutta raportoin aktiivisesti myös omasta toiminnastani. Tulen pitämään avointa kirjaa tapaamistani lobbareista ja raportoin ahkerasti omasta työstäni. Sitoudun avoimuuteen.

Kommentit

Kommentit

Kommentoi