Poliittinen hitaus tekee meistä haavoittuvia

 |  Ei kommentteja

”Ilmastonmuutos ei suomalaisia huoleta”, kertoo otsikko eilisessä iltapäivälehdessä. Meitä kiinnostaa ilmastonmuutos vähemmän kuin eurooppalaisia keskimäärin, toteaa professori Jyri Seppälä Iltalehdessä Suomen ympäristökeskuksen kulutuksen ja tuotannon keskuksesta.

Samaan aikaan toisaalla: YK:n alainen hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC – Intergovernmental Panel on Climate Change) sai eilen päätökseen osaraporttinsa. Se oli synkkää luettevaa. Synkkyyteen vajoaminen on kuitenkin luovuttamista, eli maailman huonoin vaihtoehto.

Ilmastonmuutos vaikuttaa peruuttamattomasti kaikkiin maihin, maanosiin, meriin ja ihmiseen. Ei ole taivasta, jonka alla voisi olla ilmastonmuutoksen ulottumattomissa. Ilmastonmuutoksen seurauksista kärsivät ensimmäisenä kaikkein heikoimassa olevat maat ja ihmiset, mutta vaikutukset tulevat näkymään ja tuntumaan myös rikkaissa maissa.

Ihmiskunnan luulisi olevan lajeista nokkelin, mutta juuri me olemme huonosti varautuneita oman toimintamme aiheuttamiin negatiivisiin seurauksiin. Toivoakin on: ilmastonmuutosta on mahdollista torjua ja sen aiheuttamia riskejä minimoida, mutta se vaatii nyt tositoimia.

Raportissa käydään läpi ilmastonmuutoksen ihmisille, ekosysteemeille ja myös taloudelle aiheuttamia riskejä. Perustavanlaatuinen riski on juuri edellämainittu varautumattomuus: se heikentää mahdollisuuksia selviytyä negatiivisista seurauksista.

Jos poliittisessa päätöksenteossa keskitytään korjaamaan vain jo tapahtuneita vahinkoja, mutta ei samalla mietitä rivakoita, ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä tulevaisuudelle, olemme koko ajan todellisuutta monta askelta jäljessä.

Kasvihuonepäästöjen kasvun aiheuttama ilmaston lämpeneminen on jo vaikuttanut niin ihmisiin, vesistöihin, maaperään kuin elinkeinoihinkin. Kuivuus, metsäpalot, kuolevat metsät ja katoavat lajit pitäisi olla herätyskello, joka soi jo kovaa. Ehkä viimeistään talousvaikutukset tulevat lopulta herättämään monia.

Talouselämän uutisessa listattiin raportissa mainittuja ilmastonmuutoksen etenemisen seurauksia: massivisia tulvia, ongelmia sähkön- ja vedenjakelussa sekä ruoan ja puhtaan veden saatavuuden heikentymistä. Toivoisin tämänkaltaisten uutisten olevan isoimpien lööppien aiheena.

Tarvitaan siis kunnianhimoa. Poliittista kunnianhimoa. Uhrauksiakin, ettei tarvitsisi myöhemmin uhrata vielä enemmän. Ilmastonmuutoksen seurauksien ehkäiseminen on taloudellisesti edullisempaa kuin jälkien siivoaminen myöhemmin, mikäli se on edes mahdollista.

Ilmastonmuutoksella on taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, jotka voivat koitua monelle kohtalokkaiksi. Kuivuuden lisääntyminen, luonnonvarojen ehtyminen ja ilmastopakolaisuus ovat asioita, jotka vaikuttavat meihin kaikkiin.

Ilmastonmuutoksen negatiiviset seuraukset luovat maaperää myös alueellisille konflikteille. Ilmastopolitiikka on siten myös turvallisuuspolitiikkaa.

Mitä Euroopan unioni voi tehdä?

– EU:n pitää tiukentaa ilmastopolitiikkaansa. Maapallon lämpeneminen ei saisi ylittää kahta astetta, minkä vuoksi päästövähennystavoite pitäisi olla vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Europarlamentin ympäristö- sekä teollisuus- ja energiavaliokunnan tammikuussa pidetyssä yhteiskokouksessa vihreiden meppien esitys oli 60 prosentin päästövähennystavoite.

Päästöjen vähentäminen komission ehdottamalla 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä ei riitä, jos halutaan saavuttaa vuosisadan puoliväliin asetettu tavoite 85-90 prosenttia.

– Uusiutuvan energian osuutta on nostettava ja energiatehokkuutta parannettava. Nykyinen tahti on liian hidas. Vihreiden meppien esitys europarlamentin valiokunnissa oli uusiutuvan energian tavoitetason nostaminen 45 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

– Päästökauppajärjestelmä on remontoitava sellaiseksi, että se kannustaa teollisuutta ja yrityksiä oikeasti vähentämään päästöjä. Päästökiintiöitä on jaettu sen verran hövelisti, että markkinoille syntynyt ylitarjonta on romahduttanut päästöjen hinnan liian alas.

– Hiilikuplasta on päästävä eroon. Se aiheuttaa myös taloudellisia riskejä. Satu Hassi kirjoitti hiilikuplasta vastikään hyvin. Jos ilmastonmuutosta halutaan torjua tosissaan, on iso osa maailman öljy-, kaasu- ja hiilivaroista jätettävä käyttämättä.

Tavoitteiden pitää olla sitovia ja EU:n on otettava edelläkävijän rooli. Jos kukaan ei tee mitään tai ole aloitteellinen, tulevaisuus näyttää paljon synkemmältä. En siis osta argumenttia, että joku muu tuottaa päästöt, jos me ei Euroopassa tuoteta. Ilmastopolitiikassa neuvotellaan ja sovitaan, mikä on reilua kenellekin.

Euroopalla on velvollisuus sekä itseään että muuta maailmaa kohtaan olla vastuullinen toimija ja aktiivinen neuvottelija päästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Lue YK:n hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n osaraportti täältä.

Kommentit

Kommentit

Kommentoi