Äänestäjän muotokuva: Mattijuhani Koponen

 |  Ei kommentteja

Äänestäjän muotokuva on blogisarja, jossa äänestäjät ja kampanjan taustalla toimivat henkilöt saavat puheenvuoron. Blogeja julkaistaan kevään 2014 aikana toukokuun eurovaaleihin saakka.

NANNA EI PÖNÖTÄ

Teksti: Kirsikka Moring
Kuva: Tapio Saariaho

Tässä Nannan tukijoukkojen aikakirjat kääntävää karismaa: Mattijuhani Koponen, s.1941. Kaveri forever, ikivihreä.

Hänen toinen kotinsa on Vanha ylioppilastalo, sen Kuppila. Oli silloinkin, 1968, kun Vanhan lavalla esitettiin Kain ja Abel. Rekvisiittana oli vain musta flyygeli, jonka kannella toisiinsa kietoutui kaksi alastonta ihmistä. Mitä ne tekevät? Melkein sen. Muistan yhä katsomon lamaannuksen, ällikän ja hiljaisuusmyrskyn.

Runoilija, taiteilija, Muu ry:n perustaja ja toimittaja Mattijuhani Koposen performanssiura lähti pystysuoraan nousuun.

Hänestä tuli käsite. Niinpä seuraavaa sukupolvea edustava nuori opiskelija Johanna Sumuvuori kirjoitti hänestä artikkelin.

Tinkimätön mies, 1960 –luvun näkyvin undergroundisti on nyt kuuden lapsenlapsen isoisä. Olut on aikoja sitten vaihtunut kahviin.

Ystävyys jatkuu.
”Olin pakahtua ilosta, kun Nanna pyysi mua tukiryhmäänsä. Hän edustaa kaikkea, mitä itse olisin halunnut, mutta se ei ollut silloin mahdollista.”

”Olen laihialaisen äidin poika köyhästä perheestä. Vain vanhin lapsista pääsi oppikouluun.”

Mattijuhani luettelee: Nanna on lukenut, sivistynyt, tietävä, kansainvälinen ja kielitaitoinen. Hurmaavan älykäs ja hauska, ei pönötä. Ja parasta. ”Aito, välittävä ihminen.”

Mattijuhani Koposelle kelpaa vain rohkein heittäytyminen. Hän kunnioittaa ohitse muiden Ella Erosta Suomen ensimmäisenä performanssitaiteilijana. Niin se vaan lausui ääni väristen Tukholman stadionilla Maamme laulun. Nanna tekee saman Brysselissä.

Kommentit

Kommentit

Kommentoi