Helsingille kulttuurisopimus Lyonin malliin

 |  Ei kommentteja

Olin muutama viikko sitten Lyonissa tutustumassa kaupungin kulttuurityön malliin, joka on niittänyt positiivista huomiota Ranskan ulkopuolellakin. Mallin perusajatus on, että julkista tukea nauttivat kulttuuriyhteisöt innostetaan puhaltamaan yhteen hiileen ja osallistumaan aktiivisesti erilaisten alueiden ja kaupunginosien kehittämiseen.

Toimintaa on kehitetty erityisesti sellaisissa kaupunginosissa, joissa on ollut ongelmia tai kultturipalvelut eivät ole aiemmin olleet helposti saatavilla. Mallissa on haluttu parantaa erityisesti myös yleisötyötä. Mukaan on otettu paitsi kulttuurilaitokset ja kaupungin kulttuuritoimi, myös paikalliset asukkaat, yrittäjät ja taiteilijat. Uusia ja syrjäisempiä alueita on haluttu profiloida tukeutumalla niiden omiin vahvuuksiin ja paikallisten osallistumiseen.

Lyonin kaupunki solmi kymmenisen vuotta sitten 22:n taide- ja kulttuurilaitoksen kanssa yhteistyösopimuksen (Charte de coopération culturelle), jonka tärkeimmät tavoitteet ovat kulttuurin saavutettavuuden ja asukkaiden osallisuuden takaaminen. Sopimuksessa velvoitetaan kulttuuri-instituutioita toimimaan myös omien seiniensä ulkopuolella ja tekemään yhteistyötä muiden instituutoiden (koululaitos, sosiaalitoimi jne.) kanssa. Sara Kuusi ja Ari Tolvanen ovat kirjoittaneet Lyonin mallista perusteellisemman raportin, joka löytyy myös verkosta. Suosittelen tutustumaan sen sisältämiin ajatuksiin.

Lyonin kaupunki mainostaa käyttävänsä 20% budjetistaan kulttuuriin. Se kuulosti äkkiseltään päräyttävältä, mutta luku ei ole vertailukelpoinen. Valtion ja kunnan välinen kustannustenjako on Ranskassa erilainen kuin Suomessa. Käsittääkseni Ranskassa valtio kattaa valtaosan opetus-, sosiaali- ja terveystoimien kuluista, mikä selittää korkean prosentin. Euroissa tuo 20% on Lyonissa noin 100 miljoonaa. Lyonissa taidelaitosten rahoitus tulee sekä valtiolta, kunnalta että aluehallinnolta.

Euromäräisessä vertailussa Helsinki pärjää hyvin. Jos lasketaan kaupungin kulttuuri- ja kirjastotoimien sekä kulttuuritoimen rahoittamien laitosten ja yhteisöjen rahoitus yhteen, päädytään meilläkin yli sataan miljoonaan. Erilaista budjettirakenteessa on kuitenkin se, että Lyonissa kaupunki rahoittaa tilakulut ja laitosten teknisen henkilökunnan kuluja kulttuuribudjetin päälle. Helsingissähän seinät syövät rahaa kulttuuribudjetin sisältä. Se aiheuttaa aina melkoisia paineita myös kulttuurin sisällöille, kun tilakulut kasvavat esimerkiksi perusparannuksista johtuvien vuokrankorotusten myötä.

Ehdotan, että Lyonin malliin perehdytään syvällisesti ja pohditaan, millainen voisi olla Helsingin kulttuurisopimus. Sen yhteydessä voisi pohtia muun muassa seuraavia kysymyksiä:

  • Miten tilakulujen ja sisältöjen suhde kannattaisi järkevimmin organisoida kulttuuri- ja kirjastotoimien osalta?
  • Miten Helsingin kulttuuritoimen organisaatiota voisi tehdä entistä tehokkaammaksi? Voisiko joitakin pieniä virastoja yhdistää?
  • Miten kaupungin rahoittamat kulttuuri-instituutiot ja kaupunki voisivat yhdessä panostaa vielä nykyistä enemmän erilaisten alueiden ja kaupunginosien kehittämiseen yhdessä paikallisten asukkaiden, järjestöjen ja kaupunginosaliikkeiden kanssa?
  • Millä tavalla kulttuuri ja lähidemokratia voivat paiskata kättä eri kaupunginosissa?
  • Miten avustusjärjestelmää voisi parantaa ja kehittää palvelemaan entistä paremmin myös alueellista kulttuurityötä eri kaupunginosissa?

Aion tuoda näitä kysymyksiä ja ehdotuksia lautakunnan keskusteluun jo kevään budjettikeskusteluiden yhteydessä. Näillä pohdinnoilla voisimme jatkaa kulttuuristrategiassa jo sovittujen asioiden konkreettista edistämistä ja keksiä ehkä myös jotain uutta.

Helsinki on monessa asiassa edelläkävijä jo nyt, joten tämän blogauksen tarkoitus ei ole väittää, että “Lyonissa on kaikki paremmin”. Voimme kuitenkin varastaa hyviä ideoita myös muualta ja ottaa ne käyttöön omilla ehdoillamme.

* * *
PS. Tutustumismatka Lyoniin oli osa Johde-hanketta.


Kommentit

Kommentit

Kommentoi