Mihin rahaa pitäisi käyttää Helsingissä vuonna 2014?

 |  Ei kommentteja

Puhe talousarvioehdotuksen valmistelua koskevassa lähetekeskustelussa 13.3.2013 / Helsingin kaupunginvaltuuston kokous

Kokouksen alussa kaupunginhallituksen kokoomusta edustava puheenjohtaja ja kokoomuksen ryhmäjohtaja pitivät peräkanaa puheet, joissa opastettiin valtuutettuja vastuulliseen taloudenpitoon ja mainittiin monia tärkeitä juttuja, kuten toimintamenojen kasvun ja velkaantumisen saaminen kuriin.

Ne ovatkin tosi tärkeitä juttuja, mutta odotin edes kerran kuulevani kokoomuksen edustajien pitämistä puheenvuoroista jonkinlaisen maininnan siitä, että vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olisi erityisen tärkeää torjua hyvinvointierojen kasvua ja huolehtia kaikkein vaikeimmin pärjäävistä kaupunkilaisista.

Ei liene oikeasti niin kliseistä, että vain oikeisto kantaa vastuuta taloudesta ja vihreät ja vasemmisto myös ympäristöstä ja ihmisestä, vai onko? Tämän kysymyksen esitän ihan kiihkottomasti, kun kiihkottomuutta on tässäkin keskustelussa oikein erikseen toivottu.

Vihreiden ryhmäpuheessa kannettiin huolta velkaantumisesta ja taloustilanteesta, mutta myös ihmisistä, joihin tulevat tiukat ajat vaikuttavat kaikkein eniten.

Esimerkiksi lapset, mielenterveyskuntoutujat, nuoret työtä tai koulutuspaikkaa vailla olevat, pitkäaikaistyöttömät, maahanmuuttajat ja asunnottomat ovat ihmisiä, joiden tarpeet haluaisin nostettavan kärkeen mietittäessä toimenpiteitä ja määrärahoja ensi vuoden talousarviota laadittaessa.

Palveluita kurjistavia leikkauksia ei ole varaa tehdä inhimillisistä, mutta ei myöskään taloudellisista syistä. Tässäkin keskustelussa on usein viitattu siihen, miten paljon enemmän rahaa menee sosiaalisten ongelmien korjaamiseen kuin ennaltaehkäisemiseen.

Nuorten työllisyyttä tukevat toimet, työpajat, kohtuuhintaiset vuokra-asunnot ja pääsy ajoissa terveys- ja sosiaalipalveluiden piiriin ovat toivottavasti asiallisesti resursoituja ensi vuoden talousarviossa.

Kun kuluvan vuoden budjettia hyväksyttiin, muistutin siitä, että vaikka helsinkiläistenkin elinajanodote on kasvanut, ovat väestöryhmien väliset erot kasvaneet samaan aikaan. Rikkaan ja köyhän miehen ero on jo noin 13 vuotta. Alueelliset peruspiirien väliset erot ovat suurimmmillan miehillä 9,4 vuotta ja naisilla 5,6 vuotta.

Yksi ihmisryhmä, jonka haluan nostaa tänään erityisesti esiin, on asunnottomat.

Vaikka asunnottomuuden torjunnassa on menty viime vuosina eteenpäin ja kuntien järjestämien asuntojen määrä kasvoi viime vuonna, on asunnottomien määrä silti kasvussa.

Suomessa oli viime vuoden marraskuussa 7 850 asunnotonta, joista yli puolet puolet on helsinkiläisiä. Helsingin kaupungin asuntojonossa oli marraskuussa 27 000 taloutta.

Toivon että talousarvion valmistelussa tämä fakta otetaan vakavasti ja huolehditaan myös siitä, että tilapäismajoitusta on etenkin kylminä aikoina tarjolla enemmän kuin tarpeeksi, sillä ketään ei saa jättää pakkasella kadulle. Hätämajoituksen tarve on monena vuotena asia, joka tulee kuin “yllättäen” päättäjien eteen. Vähän kuin iltapäivälehtien otsikot joissa sanotaan, että talvi yllätti autoilijat.

Kulttuurin, kirjaston ja nuorisopalveluiden budjetteja kannattaa myös katsoa erityisellä hellyydellä, sillä niissä hallintokunnissa saa pienilläkin määrärahoilla paljon hyvää aikaan. Se on juuri sitä ennaltaehkäisevää hyvinvointipolitiikkaa, jota tässä salissa usein vaaditaan.

Vielä lopuksi lyhyesti investoinneista. On investointeja ja investointeja: toiset hyödyttävät harvoja, kuten Hernesaareen kaavailtu helikopterikenttä, toiset monia, kuten esimerkiksi pyöräteiden lisääminen, homekoulujen korjaaminen ja keskustakirjasto. Itse priorisoin tietenkin jälkimmäisiä.

Kommentit

Kommentit

Kommentoi