Ikuinen Lähi-idän kriisi? Palestiinan päiväkirja, osa II

 |  Ei kommentteja

Tuijotan epäuskoisena Betlehemin tarkastuspisteen rauta-aitoja ja vieressä töröttävää korkeaa betonimuuria, joka erottaa Israelin ja Palestiinalaisalueen toisistaan.

Kirkon ulkomaanavun EAPPI-projektin ihmisoikeustarkkailijat kertovat muurin juurella työstään tarkastuspisteillä. Olen tullut Länsirannalle kehityspoliittisen toimikunnan vierailulle tutustumaan alueen suomalaisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin. Saamme kuulla, että palestiinalaiset tulevat jo aamuneljältä jonottamaan rauta-aitojen sisään päästäkseen töihin Israelin puolelle. Kylminä aikoina rauta-aitojen vieressä poltellaan pahveja, että tuntien odotus ei kangistaisi liikaa. Televisiosta ja lehdistä tutun Lähi-idän konfliktin arkitodellisuus piirtyy eteen pala palalta.

Miehitetyn Palestiinalaisalueen ankea todellisuus tarkoittaa paitsi Länsirannan satoja tarkastuspisteitä, myös laittomasti alueelle rakennettua betonimuuria, lisääntyviä israelilaisten siirtokuntia, köyhyyttä, pakolaisleirejä ja kasvavaa vesipulaa. Gazan alue on ollut lähes täysin saarrettuna vuodesta 2007 lähtien. Alueelle on vaikeaa saada kulutushyödykkeitä ja suurin osa vedestä on juomakelvotonta. Hätäapua tarvitsevien määrä on kasvanut dramaattisesti vuoden 2007 jälkeen. Kansainvälinen yhteisö on moneen kertaan vaatinut Gazan saarron purkamista ja Länsirannan kulkuesteiden helpottamista. Koko Palestiinalaisalueen väestöstä 22 % elää köyhyysrajan alapuolella.

Neuvottelut palestiinalaishallinnon ja Israelin välillä ovat umpisolmussa, vaikka vuosien varrella on piirrelty jos jonkinlaista tiekarttaa kiistan ratkaisemiseksi. Viimeisimmät neuvottelut hallitusten välillä kariutuivat lokakuussa 2010. Palestiinalaishallinto on ilmaissut, ettei voi jatkaa neuvotteluja, mikäli Israel ei lopeta siirtokuntarakentamista heidän mailleen. Kansainvälinen yhteisö on moneen kertaan tuominnut siirtokuntarakentamisen kansainvälisen oikeuden vastaisena. Siirtokunnat pirstovat palestiinalaisten asuin- ja viljelyalueet ja hankaloittavat liikkumista. Joidenkin arvioiden mukaan siirtokunnilla on jo yli 40 prosenttia Länsirannan alueista. Helmikuussa turvallisuusneuvoston 14 jäsenmaata olivat valmiita tukemaan YK-päätöslauselmaa, joka olisi tuominnut siirtokuntarakentamisen laittomaksi. Yhdysvallat kuitenkin käytti veto-oikeuttaan, joten päätöslauselma kaatui.

Kahden itsenäisen valtion malli tuntuu yhtä kaukaiselta tavoitteelta kuin ennenkin. Siitä huolimatta Palestiinalaishallinto valmistautuu itsenäisen valtion olemassaoloon. Hallintorakenteita on petrattu ja tulevalle kesälle valmistellaan parlamentin vaaleja. Palestiinan parlamentti ei ole kokoontunut vuoden 2007 jälkeen ja hallituskin on varsin rampa. Palestiinalaishallinnon suunnitteluministeri kuvaili salkkuaan toteamalla, ettei hänellä ole kummoisia mahdollisuuksia suunnitella mitään. Vesiministeri taas on todennut olevansa pikemminkin ministeri ilman vettä.

Arabimaailman kuohunnan vaikutus

Israelin ja Palestiinan konflikti jumittaa, mutta aluetta ympäröivässä arabimaailmassa eletään parhaillaan demokratian kevättä. Meneillään oleva kuohunta ja kansanliikkeiden nousu Pohjois-Afrikassa heijastuu väistämättä myös Israeliin ja Palestiinaan. Egyptin ja Libyan sisäpoliittiset kriisit voivat vaikeuttaa myös Lähi-idän rauhanprosessin etenemistä. Viime viikkoina kansalaisten isoja mielenosoituksia on nähty myös naapurivaltio Syyriassa. Niissäkin on vaadittu kansalaisille poliittisia oikeuksia ja hallinnon korruption kitkemistä. Syyrian ja Israelin rauhanneuvottelut ovat olleet pitkään jumissa.

Suurin osa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän arabimaista ei ole tunnustanut Israelin valtiota. Israelilla on voimassa olevat rauhansopimukset naapureistaan ainoastaan Egyptin ja Jordanian kanssa. Egyptin entistä presidenttiä Hosni Mubarakia pidettiin eräänlaisena Israelin ja Egyptin rauhansopimuksen takuumiehenä. Nyt kun Mubarakin valta on kaadettu, Israelin suhde Egyptin kanssa voi kiristyä.

Kansainvälisen yhteisön vaikea tehtävä nykytilanteessa on paitsi tukea arabimaailman demokratisoitumista ja rauhanomaisen ratkaisun löytämistä, myös pitää Israelin ja Palestiinan rauhanprosessia raiteillaan. Sen jääminen taka-alalle olisi suuri virhe. Yhdysvallat on ollut rauhanprosessin vetovastuussa.

Niin kutsutun Lähi-idän kvartetin (Yhdysvallat, EU, YK ja Venäjä) kunnianhimoisena tavoitteena on rauhanneuvottelujen saaminen päätökseen syyskuun loppuun mennessä. Aikataulu on kireä ja vaikea. Israelin provokatiivinen siirtokuntarakentaminen Länsirannalle jatkuu kaiken aikaa, samoin kuin Israelin ja Gazan alueen väliset kranaatti-iskut. Keskiviikkona (HS 23.3.) uutisoitiin, että tämän viikon yhteenotot Gazan kaistaleella ovat olleet rajuimpia kahteen vuoteen.

Israelin ja Palestiinan rauhanprosessin on edettävä rinta rinnan arabimaailman demokratisoitumisen tukemisen kanssa. Ellei kansainvälinen yhteisö pysty pitämään rauhanneuvotteluja käynnissä, seuraukset voivat olla vakavat. Jotain tapahtuu pian joka tapauksessa, koska arabimaailman kuohunnalla on vaikutus myös Israeliin ja Palestiinaan.

Suomi on tukenut Palestiinalaisalueen kehitystä kokonaisuudessaan yli 10 miljoonalla eurolla sekä kahdenvälisesti että erilaisten kansainvälisten mekanismien kautta. Kehityspoliittisessa toimikunnassa päädyimme uuden vuosiraportin yhteydessä suosittelemaan, että seuraavassa Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa pitäisi huomioida erikseen rauhanomainen demokratiakehitys arabimaailmassa sekä EU:n lähialueilla Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Se tarkoittaisi myös resurssien suuntaamista alueen rauhanrakennustyöhön.

*Kehityspoliittinen toimikunta on valtioneuvoston asettama neuvoa-antava elin. Se seuraa ja arvioi toimintaa kehitysmaiden tilanteeseen vaikuttavilla eri politiikkalohkoilla ja näillä tehtäviä keskeisiä päätöksiä.

 

Kirjoitus on julkaistu Vihreässä Langassa 25.3.2011 

 

Kommentit

Kommentit

Kommentoi