Täysistuntopuheenvuoro: Libanonin kriisinhallintaoperaatio – palautekeskustelu

 |  Ei kommentteja

Arvoisa puhemies! On ollut aika hienoa aloittaa eduskuntakausi sillä, että on saanut nähdä eduskunnan olevan varsin yksimielinen siitä, että Suomen velvollisuus on rauhanturvaamistoimintaan liittyvistä riskeistä huolimatta myös huolehtia kansainvälisestä turvallisuudesta. Kuten UaV:n eli ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa todetaan, tilanteen vaativuus huomioon ottaen on tärkeää, että operaation koko on riittävän suuri. Siksi hallituksen esitys on erittäin kannatettava.

Jos kaikki ajattelisivat niin, että ei tämä meistä ole kiinni, kuten ed. Kallis muotoili, tulisi näiden rauhanturvaoperaatioiden järjestäminen melko mahdottomaksi tehtäväksi. Meidän suomalaisten on ehkä vaikea kuvitella, millaista on elää kriisialueella, mutta tuntuisi aika pahalta ajatella, että jos Suomessa elettäisiin kriisissä ja jossain maassa keskusteltaisiin siitä, että eihän se meistä ole kiinni. Mutta… (Ed. Räsänen: Kuka niin on sanonut?) – Ed. Kallis sanoi, että ei tämä ole pelkästään Suomesta kiinni. Mutta… (Ed. Kallis: Ei, ei) – Jatkan puheenvuoroa.

Ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa on korostettu heti aluksi, että rauhaturvaoperaatioon osallistumista arvioitaessa on otettava huomioon myös Lähi-idän alueen laajempi turvallisuuspoliittinen tilanne, mitä vihreän eduskuntaryhmän lisäksi monet muut pitivät esillä tiistaisessa lähetekeskustelussa. Kiinnitän vielä huomiota yhteen seikkaan, joka liittyy kriisinhallinnan pitkäaikaisempaan vaikutukseen eli siviilikriisinhallintaan. Kuten ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa todetaan, on tärkeää, että kansainvälinen yhteisö sitoutuu pitkäaikaisesti Libanonin jälleenrakennukseen. On hyvä, että lausunnossa on korostettu myös sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan yhteistyötä operaation onnistumisessa ja kriisialueen yhteiskunnan normalisoimisessa.

Vihreiden lähetekeskustelun ryhmäpuheenvuorossa korostettiin sitä, että siviilikriisinhallinnan resursointi on ollut toistaiseksi hyvin alimitoitettua verrattuna sotilaallisen kriisinhallinnan resursointiin, vaikka siviilikriisinhallinnan toimintakenttä on varsin laaja ja sisältää niin pelastustoimen, poliisitoimen, erilaiset tarkkailutehtävät kuin hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen tukemisen.

Siviilikriisinhallinnasta keskusteltaessa on hyvä olla myös selvillä termin sisällöstä. Joskus termi on tulkittu kapeasti siten, että se tarkoittaisi erityisesti siviilien kohtaamien kriisien eli niin sanottujen siviilikriisien hallitsemista erilaisin keinoin. Euroopan unionin määritelmässä siviilikriisinhallinta on kuitenkin siviilien suorittamaa kriisinhallintaa erotuksena sotilaiden suorittamasta kriisinhallinnasta. Siviilikriisinhallinnan ja sotilaallisen kriisinhallinnan yhteistyö on tärkeää, mutta on otettava huomioon myös niiden työnjako.

Siviilikriisinhallinnasta on sanottu, että sen toimijoiden on konfliktiherkällä alueella oltava ensimmäisenä sisällä ja viimeisenä ulkona, kun taas sotilaallisen kriisinhallinnan toimijoiden tehtävä on sellainen, että on suotavaa, että he ovat viimeisenä sisällä ja ensimmäisenä ulkona. Tällä tarkoitetaan tietenkin sitä, että siviilikriisinhallinnan tulee olla ensisijainen kriisinhallinnan muoto ja sotilaallinen kriisinhallinta tulee kuvioihin siinä vaiheessa, kun muut keinot eivät enää riitä.

Tämän vuoden budjettikirjassa on luvattu siviilikriisinhallinnan koulutusjärjestelmällä parantaa ulkomaille lähetettävän henkilöstön kykyä vastata entistä paremmin siviilikriisinhallintatehtävien kansainvälisiin haasteisiin. Suomi on esimerkiksi mukana EU:n siviilipuolen nopean toimen kehittämisessä, mutta sen resursointiin ei ole kuitenkaan toistaiseksi riittävästi panostettu. Eli nopean toiminnan joukoista kun puhutaan, niin niitä on kehitteillä myös siviilipuolelle ei pelkästään nopean toiminnan sotilaallisiksi taistelujoukoiksi.

Libanonin jälleenrakennusprosessissa tullaan tarvitsemaan todennäköisesti kaikkia siviilikriisinhallinnan elementtejä aina siviilien suojelusta hallinnon vahvistamiseen ja oikeusvaltionperiaatteen tukemiseen. Valmius voisi olla tällä hetkellä niin Suomessa kuin EU:ssa parempikin, mutta siviilikriisinhallintaulottuvuuden merkitys on ainakin tiedostettu ja valmiuksia on ainakin teoriassa ja puheissa oltu valmiita parantamaan. Tämäkin Lähi-idän kriisi osoittaa, että valmiuksien parantamisella on kiire myös käytännössä.

Kommentit

Kommentit

Kommentoi