Täysistuntopuheenvuoro: Talousarvion lähetekeskustelu

 |  Ei kommentteja

Arvoisa puhemies! Esitän muutamia huomioita talousarvioehdotuksen esityksiin opiskelijoista, joukkoliikenteestä ja kehitysyhteistyöstä.

Moni on ihmetellyt, miten opiskelijoita voidaan tässä budjettiesityksessä kohdella näin huonosti. Vastaus on kuitenkin löytynyt, ja sen voi lukea uusimmasta Ylioppilaslehdestä. Siinä haastateltu valtiovarainministeri Heinäluoma epäilee, että toimittajan maitsemaan 760 euron opintotukeen kuukaudessa ei olisi laskettu asumislisää mukaan. Toivottavasti valtiovarainministeri nyt jo tietää, että tuohon 760 euroon on laskettu mukaan paitsi opintoraha ja asumislisä myös opintolaina.

Tässäkin lähetekeskustelussa hallituspuolueiden paljon mainostama opintolainan verovähennysoikeus ei ole tehnyt velaksi elämisestä kuitenkaan yhtään houkuttelevampaa opiskelijoille. Esimerkiksi Helsingin yliopiston opiskelijoista alle kolmasosa nostaa opintolainaa. Täällä niin ikään mainostettu mahdollinen ateriatuen nostaminen on sinänsä hyvä asia mutta toimenpiteenä täysin riittämätön opiskelijoiden aseman parantamiseksi. Sillä ei voida naamioida sitä tosiasiaa, että opiskelijoille ei olla edelleenkään valmiita suomaan lama-aikaa parempaa elintasoa.

Budjettikirjan puheet päätoimisen opiskelun tukemisesta ja opintoaikojen lyhentämisestä voidaan mielestäni kuitata lähinnä huonona vitsinä. Toivottavasti eduskunnan enemmistö tulee tukemaan opiskelijajärjestöjen esitystä 15 prosentin korotuksesta opintorahaan. Sillä olisi oikeasti tukeva vaikutus päätoimisen opiskelun mahdollistamiseen.

Sitten opiskelijoista joukkoliikenteeseen. Hallituksen joukkoliikennepolitiikka on myös nurinkurista. Joukkoliikennettä halutaan kyllä turvata pitkällä aikavälillä, mutta jää epäselväksi, millä aikavälillä konkreettiset toimenpiteet esimerkiksi suurten kaupunkien joukkoliikenteen tukemiseksi tapahtuvat. Pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turun seudulla tehdään yli 60 prosenttia kaikista Suomen joukkoliikenteen matkoista. Silti suurten kaupunkien joukkoliikenteen kehittäminen on edelleen jäämässä ilman valtion rahoitusta. Olisiko jo aika kohdella suuria kaupunkeja tasavertaisemmin muun maan liikennehankkeiden kanssa?

Hallituksen tulisi kohdistaa valtion rahoitusta lippujen hintojen alennuksiin. Matkustajille suoraan siirtyvä tuki lisäisi merkittävästi joukkoliikenteen houkuttelevuutta, tekisi liikenteestä sujuvampaa ja olisi teko ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, asia, josta tehtyä julistusta pääministeri Vanhanen juuri eilen piti Asem-kokouksen merkittävimpänä saavutuksena.

Sitten pari sanaa kehitysyhteistyöstä. Hallitus on asettanut tavoitteeksi kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä, mutta nostamisen vauhti on tähän mennessä ollut etanatasoa. Tämän vuoden budjetti jättää kehitysyhteistyömäärärahojen tason 0,43 prosenttiin bkt:sta. YK:n määrittelemän tason saavuttaminen vuoteen 2010 mennessä on tällä vauhdilla hyvin epätodennäköistä.

Suomen vuonna 2004 hyväksytyssä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa kehityskriisit tunnustetaan maailman turvallisuusongelmia ja yhteiskuntien epävakautta ruokkivina tekijöinä ja painotetaan pitkäjänteisen kehitys- ja kumppanuuspolitiikan merkitystä niiden hillitsemisessä. Pitkäjänteisellä kehitysyhteistyöllä onkin merkittävä rooli konfliktien ehkäisemisessä ja maailmanlaajuisen eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämisessä. Myös äkillisiin kriiseihin on syytä varautua tulevaisuudessa paremmin mutta on pidettävä huolta myös siitä, etteivät panostukset hätätilanteisiin varautumiseen ole pitkäjänteisemmän kehitysyhteistyön varoista pois.

Aika ajoin eri tahoilta on tullut ehdotuksia kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön määrärahojen yhdistämisestä tai käsittelemisestä samoissa tilastoissa. Se ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista. Pitkäjänteisen kehitysyhteistyön määrärahoja on nostettava nopeasti eikä esimerkiksi rauhanturvaamistoimintaa pidä rahoittaa kehitysyhteistyövaroilla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä on todettava, että esimerkiksi siviilikriisinhallinnassa tehdään paljon yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa. Suomessa esimerkiksi rauhanjärjestöt ovat olleet voimakkaasti mukana kehittämässä suomalaista siviilikriisinhallintaa hyvässä yhteistyössä niin ulkoasiainministeriön kuin sisäasiainministeriönkin kanssa. Sen takia oli melkoisen järkyttävää havaita, että opetusministeriön budjetissa olevia rauhanjärjestöjen määrärahoja oli entisestään leikattu, vaikka niiden taso on jo entisestään ollut surkea. Rauhanjärjestöjen määrärahoja leikattiin aikoinaan laman aikana eikä tasoa koskaan myöhemmin palautettu ennalleen. Tämäkö on hallituksen syntymäpäivälahja ensi vuonna sataa vuotta juhlivalle suomalaiselle rauhanliikkeelle?

Kommentit

Kommentit

Kommentoi