Täysistuntopuheenvuoro: Ihmiskauppa

 |  Ei kommentteja

Arvoisa puhemies! On hienoa, että ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä saa nyt vahvemman aseman, kun se sisällytetään tähän maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettuun lakiin. Lakiesitys on sinällään ihan hyvä. Siinä painotetaan oikeita asioita kuten uhrikeskeisyyttä ja ihmisoikeusperustaista näkökulmaa. Se linjaus on erittäin tärkeää, koska ihmiskaupan uhrien oikeuksien ja avun takaaminen voivat helposti jäädä laittoman maahantulon estämisen jalkoihin. Lakiesitys ottaa myös huomioon kolmannen sektorin toimijat ihan hyvin eli sellaiset kansalaisjärjestöt, joilla on ihmiskauppaan ja sen uhrien auttamiseen liittyvää osaamista ja tietoa jo ennestään. Tällaisia järjestöjä Suomessa ovat esimerkiksi Pakolaisneuvonta ry, Pro-tukipiste ry ja Rikosuhripäivystys.

Järjestöjen rooli on ollut merkittävä erilaisten tukipalveluiden takaamisessa ja niiden toimintavalmiutta ja osaamista on hyödynnettävä edelleen, mikä tarkoittaa myös riittävän budjettirahoituksen takaamista järjestöjen ihmiskaupan uhrien tukemiseen liittyvään toimintaan. Järjestöjen asiantuntemusta voisi käyttää myös esimerkiksi siten, että ne voisivat koordinoida ihmiskaupan uhrien palvelujärjestelmään liittyvää neuvontaa.

Se, että palvelujärjestelmä on olemassa, ei vielä takaa sitä, että uhrit osaavat hakeutua palveluiden piiriin. Siksi oikeanlaisella neuvonnalla ja koordinaatiolla on taattava, että palveluiden hakijalla on mahdollisuus saada luottamuksellista ja objektiivista tietoa palveluista ja myös siitä, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia niiden saamiseen liittyy. Kansalaisjärjestöt soveltuisivat tähän siinäkin mielessä hyvin, että monesti ihmiskaupan uhrien on helpompi luottaa järjestötoimijoihin kuin viranomaisiin. Ylipäätään on tärkeää, että avun saamiseen on mahdollisimman alhainen kynnys ja että uhri voi luottaa auttajiinsa sataprosenttisesti. Järjestöt voisivat olla mukana myös ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi järjestettävän koulutuksen suunnittelemisessa ja organisoimisessa.

Uhrilähtöisestä näkökulmasta katsoen lakiesitykseen liittyy yksi merkittävä ongelmakohta, joka vaatisi parantamista. Nyt lakiesityksessä ehdotetaan, että ihmiskaupan uhriksi epäillylle henkilölle voidaan antaa harkinta-aika, jonka kuluessa uhri voi toipua kokemuksistaan, saada neuvontaa siitä, mitä yhteistyö viranomaisten kanssa hänelle käytännössä merkitsee ja että uhri voi myös päättää siitä, lähteekö yhteistyöhön viranomaisen kanssa vai ei. Harkinta-ajasta päätettäväksi tahoksi esitetään kihlakunnan poliisilaitosta tai rajatarkastusviranomaista. Omasta mielestäni tämä on erittäin ongelmallista, sillä poliisilla tai rajatarkastusviranomaisella ei välttämättä ole edellytyksiä uhrin avuntarpeen tunnistamiseen ilman psykiatrin tai muun sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen konsultaatioapua. Olisikin välttämätöntä, että harkinta-ajasta säädettäisiin siten, että poliisi- tai rajatarkastusviranomaisella olisi velvoite konsultoida sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaisia uhrin tarpeiden tunnistamiseksi. Ei ole myöskään hyvä poliisiviranomaisen kannalta, että päätös harkinta-ajasta sälytetään yksin sen vastuulle. Uhrin näkökulmasta on myös ensiarvoisen tärkeää, että hän voi luottaa täysin siihen, ettei avun saamisen ehtona ole yhteistyö esimerkiksi rikoksen selvittämiseksi. Yhteistyö on toki toivottavaa, mutta uhrien tilanteet voivat olla psyykkisesti niin hankalia, että ei voida olettaa sen aina olevan niin helppoa. Ihmiskaupan volyymistä Suomessa on aika vaikea saada tilastotietoja ja samoin on haasteellista ihmiskaupan uhrien tunnistaminen. Suomessa vuonna 2005 laadittua ihmiskaupan vastaista toimintasuunnitelmaa ja sen toteuttamista seuraamaan tulisi kiirehtiä kansallisen raportoijan nimittämistä, jota ehdotetaan myös valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisessa toimintasuunnitelmassa.

Kommentit

Kommentit

Kommentoi