Täysistuntopuheenvuoro: Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta

 |  Ei kommentteja

Arvoisa puhemies! Täällä on kovasti kehuttu lakiesitystä, ja toivon, että muutamalle kriittisellekin huomiolle on vielä tilaa. Koska vapaaehtoinen maanpuolustus näyttää viime aikoina selvästi vahvistaneen asemiaan, niin on sinänsä hyvä, että siitä säädellään lailla. Silti on todettava, että on vaikea löytää syitä sille, miksi vapaaehtoista maanpuolustusta on viime aikoina paisutettu niin paljon. Onko syy kenties siinä, että perinteisten maanpuolustusjärjestöjen jäsenmäärät ovat olleet laskussa? On mielestäni aika ongelmallista, että maanpuolustuksen toimintakenttää laajennettaessa raja sotilaallisen maanpuolustuksen ja erilaisten siviiliviranomaisten ylläpitämien tehtävien välillä hämärtyy. Esimerkiksi perinteistä vapaaehtoista pelastustoimintaa, jota vapaaehtoiset palokunnat harjoittavat, ei pitäisi sotkea maanpuolustuksen toimialaan. Onko puolustushallinto ulottamassa lonkeronsa perinteisten pelastusalan kansalaisjärjestöjen tontille keksiäkseen itselleen uusia tehtäviä?

Suomen Sopimuspalokuntien Liitto on esimerkiksi ottanut kantaa sen puolesta, että laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta rajattaisiin koskemaan vain sotilaallista maanpuolustusta eikä siviiliviranomaisia pakotettaisi lainsäädännöllä tukemaan vapaaehtoista sotilaallista maanpuolustusta. Suomen Sopimuspalokuntien Liiton puheenjohtaja Isto Kujala otti maaliskuussa Helsingin Sanomissa kantaa lakiesitykseen ja totesi osuvasti, että sisäisen turvallisuuden ja turvallisuuskoulutuksen tehtävien siirtyminen lainsäädännön voimin puolustushallinnolle ja maanpuolustuskoulutusjärjestölle ei ole oikeaa yhteiskunnan ja vapaaehtoisten resurssien käyttöä, sillä näissä tehtävissä on jo mukana riittävästi osaavia vapaaehtoisjärjestöjä. On otettava myös huomioon, että monet vapaaehtoisjärjestöt kavahtavat mahdollista sotilaallisen maanpuolustuksen leimaa siviililuontoiselle toiminnalleen.

Vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa siunattiin ajatus sotilaallista maanpuolustusta tukevien maakuntajoukkojen perustamisesta. Nämä joukot perustettaisiin vuonna 2008, ja normaalioloissa vapaaehtoiseen maanpuolustukseen sitoutuneet reserviläiset harjoittelisivat maakuntajoukkojen alueellisissa toimintakeskuksissa. Sotatilassa ne kuuluisivat Puolustusvoimien joukkoihin, kuten ministeri Kääriäinen täällä totesi. Tavoitteena on värvätä vapaaehtoisiin maakuntajoukkoihin 50 000–100 000 miestä ja perustaa jopa 100 toimintakeskusta ympäri maata. Maakuntajoukot ja toimintakeskukset näyttävät jo kokonaan uuden puolustushaaran perustamiselta, mikä ei ole tarkoituksenmukaista, koska siihen ei ole myöskään minkäänlaista puolustuspoliittista tarvetta. Maakuntajoukkojen vertaaminen suojeluskuntiin on ehkä tässä tilanteessa liioiteltua, mutta siitä huolimatta olisi ollut hyvä historia mielessä pitäen kartoittaa myös erilaisia riskejä, joita mahdollisen voimankäytön ja vapaaehtoisuuden yhdistelmä voi tuottaa.

Vuonna 1993 perustettiin reserviläis- ja muiden maanpuolustusjärjestöjen toimesta Maanpuolustuskoulutusyhdistys, joka järjestää erilaista maanpuolustukseen liittyvää kurssi- ja koulutustoimintaa. Nyt keskustelussa olevassa lakiesityksessä tälle järjestölle annetaan puolustushallinnon rinnalla oikeudeksi osana julkista hallintotehtäväänsä lujittaa kansalaisten maanpuolustustahtoa. Sama oikeus kuuluisi myös kaikille Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen jäsenjärjestöille. Tämä sitoo järjestön hämmentävällä tavalla puolustushallinnon lakisääteisen agendan kellokkaaksi. Täten järjestön edustajien ja kouluttajien tehtävä on edistää yksinomaan puolustushallinnon virallista arvoasetelmaa ja vastustaa muita poikkeavia näkemyksiä. Enpä itse haluaisi toimia järjestössä tai yhdistyksessä, jonka suuta suitsitaan vastaavalla tavalla. Ongelmalliseksi tämän asetelman tekee myös se, että maanpuolustusjärjestöt käyvät nykyisin esimerkiksi kouluissa luennoimassa turvallisuus- ja maanpuolustusaiheista. (Ed. Lamminen: Kauheata!) On erittäin kyseenalaista, että yhdellä näkemyksellä olisi tällaisessa tilanteessa lakisääteinen asema. Maanpuolustustahdon edistämiseen liittyvät muotoilut pitäisi poistaa lakiesityksestä kokonaan. Maanpuolustustahdon nostattaminen on vahvasti ideologista toimintaa, ja yhden totuuden lakisääteistäminen järjestön kautta välitettäväksi ei ole moniarvoisessa demokraattisessa yhteiskunnassa hyväksyttävää.

Maamme sotilaallinen puolustaminen ei tämänhetkisessä turvallisuusympäristössä tarvitse suurta reserviarmeijaa, ja kehitys kulkee vääjäämättä kohti valikoivampaa asevelvollisuutta. Näitä merkkejä on toki luettu Puolustusvoimissakin. Ehkäpä vapaaehtoisen maanpuolustuksen paisuttaminen onkin viimeinen vippaskonsti, jolla Puolustusvoimat pitää kiinni asemastaan ja levittää maanpuolustustahdon ideologiaa, kun koko miesikäluokan haaliva asevelvollisuusarmeija ei ole enää tulevaisuudessa itsestäänselvyys.

Arvoisa puhemies! Maanpuolustusta tulisi puolustushallinnossakin tarkistaa vastaamaan nykyajan todellisia uhkakuvia. Tänä syksynä eduskunta käsittelee myös asevelvollisuuslain, mutta erillään tästä keskustelusta, mikä on hieman harmillista, koska se estää näkemästä laajemmin maanpuolustuksen kehittämiseen liittyvää kokonaisuutta. Toivottavasti kokonaisuus pidetään mielessä seuraavaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa laadittaessa.

Lopuksi haluaisin vielä todeta, että en ymmärrä, miksi täällä ylistetään niin kovasti tätä naisten osuutta vapaaehtoisen maanpuolustuksen kasvattamisessa. Tasa-arvolla sitä ei ainakaan voi perustella, sillä armeija ja asevelvollisuus on jo lähtökohtaisesti suuri epätasa-arvoisuuden linnake. Millä voitte miesten kannalta perustella sen, että asevelvollisuus on pakollinen vain toiselle sukupuolelle? Se on suurin maamme miehiä koskettava epätasa-arvo-ongelma.

Kommentit

Kommentit

Kommentoi