Täysistuntopuheenvuoro: Asevelvollisuuslaki

 |  Ei kommentteja

Arvoisa puhemies! On jo aikakin uusia asevelvollisuuslakiamme, sillä edellinen on yli 50 vuotta vanha ja tehty aivan toisenlaisessa Suomessa kuin missä tällä hetkellä elämme. Harmi kyllä tämä uudistus uhkaa nyt jäädä melko torsoksi, sillä se ei millään tavalla uudista asevelvollisuusjärjestelmää, vaan tekee vain muutamia tarkistuksia voimassa olevaan lakiin. Se onkin tämän lakiesityksen suhteen suurin pettymys, vaikka sinänsä on erittäin hyvä, että lakiesitys selkiyttää nykytilannetta ja määrittelee voimassa olevaa lakia selkeämmin asevelvollisten ja reserviläisten oikeudet ja velvollisuudet.

Lakiesityksen poliittiset perustelut jäävät melko kapeiksi. On hieman sääli, että kun asevelvollisuusjärjestelmää ollaan 50 vuoden jälkeen uudistamassa, nojaudutaan edelleen varsin vanhakantaiseen ajatteluun puolustuksen järjestämisestä ja Suomea kohtaavista uhkakuvista.

Elämme maailmassa, jossa niin turvallisuusuhat kuin sotilaalliset kriisitkin ovat muuttuneet varsin erilaisiksi kuin 50 vuotta sitten ja tämän päivän ja tulevaisuuden kriisit tarvitsevat aivan uudenlaisia monipuolisia kriisinhallintamenetelmiä sen sijaan, että panostettaisiin suuren sotilaallisen reservin kouluttamiseen.

Nyt käsitteillä olevassa lakiuudistuksessa asevelvollisuuslain soveltamisalaa esitetään myös laajennettavaksi siten, että asevelvollisia voitaisiin määrätä myös tehtäviin, jotka eivät perustu pelkästään perustuslain mukaiseen maanpuolustusvelvoitteeseen. Tällaisia tehtäviä olisivat 1 ja 81 §:issä mainitut Puolustusvoimien ulkopuoliset maanpuolustusta tai sotilaallista koulutusta edistävät tehtävät sekä nykyisenkin lain mukaiset virka-apu- ja pelastustehtävät.

Monet kriisit ovat nykyään sellaisia, joiden hoitamisessa osaamista löytyy erityisesti siviilipuolelta. Onkin tärkeää varmistaa, että kun sotilaita määrätään maanpuolustuksen ulkopuolisiin tehtäviin, pysyy raja sotilaallisten ja siviilitehtävien välillä selkeänä. Siviilitehtävien on aina oltava siviiliviranomaisten johtamia ja niissä avustavien sotilaiden johtamien sotilasyksiköiden on oltava tämän siviilijohdon alaisia. Muissa kuin sotilaallisissa kriiseissä painopisteen tulee olla siviiliviranomaisten toimintakyvyn ja voimavarojen kehittämisessä.

Arvoisa puhemies! Kutsuntamenettelyyn on tässä lakiesityksessä tehty joitakin muutoksia, joista yhtä pidän erityisen vakavana huononnuksena nykytilaan ja se koskee kutsunnanalaisten terveystarkastuksia.

Uudessa lakiesityksessä terveystarkastukseen ei määrättäisi enää koko kutsuttavaa miesikäluokkaa, vaan valikoitu osa siitä. Varusmiehen terveydentilan määrittäminen perustuisi siten ensisijaisesti hänen itsensä antamaan arviointiin. Olisi kuitenkin varusmiespalveluksen rasittavuudenkin takia syytä edelleen tehdä kaikille pakollinen terveystarkastus sen varmistamiseksi, että kutsuttavien fyysinen ja henkinen terveydentila on kunnossa palveluksen suorittamisen kannalta. Tämä on tärkeää myös ennalta ehkäisevän kansanterveystyön näkökulmasta. Eli terveystarkastukset on säilytettävä ja kustannusvastuu siitä kuuluu luonnollisesti Puolustusvoimille, ei asevelvollisen kotikunnalle.

Kutsuntavelvoite koskee kutsuntavuonna 18 vuotta täyttäviä miehiä. Olisi kuitenkin tärkeää, ettei palvelukseen tultaisi alaikäisenä, vaan vasta 18 vuoden täyttämisen jälkeen. Alaikäiselle ei voida asettaa samoja velvoitteita kuin täysi-ikäiselle, joten kutsuntavelvoite tulisi muotoilla uudelleen niin, että se koskee 18 vuotta täyttäneitä miehiä.

Kertausharjoituksista haluaisin todeta, että olisi ollut syytä laajentaa kertausharjoitusten yksityiskohtaisia vapauttamisperusteita perhesyillä. Tämän päivän Suomen turvallisuusuhat huomioiden on mielestäni yhteiskunnan kannalta tärkeämpää, että miehet ottavat vastuuta perheestään kuin että he juoksentelevat metsässä harjoittelemassa sotaa.

Yksi epäkohta, jota ei tässäkään lakiesityksessä korjata on se, että vapautus asevelvollisuudesta vakaumuksen perusteella koskee vain rauhan aikaa. Siitä ovat Suomea moittineet muun muassa eurooppalaiset ihmisoikeusinstituutiot ja YK:n ihmisoikeuskomitea.

Oikeus aseistakieltäytymiseen tulisi tunnustaa myös liikekannallepanotilanteessa ja valmius- ja puolustustilan aikana. Siviilipalvelusmiesten tehtävistä muulloin kuin rauhan aikana tulisi säätää uudessa siviilipalveluslaissa, jota käsittelemme täällä tänä syksynä myöhemmin, ei tässä laissa. On myös maanpuolustuksen kannalta arveluttavaa, että mahdollisessa puolustustilanteessa aseelliseen taisteluun voitaisiin mahdollisesti määrätä sellaisia henkilöitä, joilla ei ole tehtävään asianmukaista aseellista koulutusta.

Lopuksi vielä pari sanaa tasa-arvosta. Asevelvollisuuslain johdannossa on yksi lause, joka on tasa-arvon kannalta todella epäjohdonmukainen. Siinä sanotaan, että kun kaikki asevelvolliset taustastaan riippumatta palvelevat samoin ehdoin, on yleinen asevelvollisuus omiaan korostamaan myös yhteiskunnallista tasa-arvoa. Mielestäni tasa-arvo on kuitenkin käsite, joka ei sovi nykyiseen asevelvollisuusjärjestelmään lainkaan. Ensinnäkin asevelvollisuus koskee vain toista sukupuolta, miehiä. Pidämme yllä siis hyvin epätasa-arvoista instituutiota, joka on toiselle sukupuolelle pakollinen velvollisuus ja toiselle vapaaehtoinen oikeus. Mitä tasa-arvoa sellaisessa järjestelmässä voi nähdä? Epäjohdonmukaista tasa-arvon kannalta on myöskin Suomen rangaistusluontoinen siviilipalvelus. Yhteiskuntaan ei pitäisi luoda instituutioita, jotka kohtelevat sukupuolia oikeuksien ja velvollisuuksien suhteen epätasa-arvoisesti. Siksi kannatankin asevelvollisuusjärjestelmän kokonaisvaltaisempaa uudistamista niin, että sitä kehitettäisiin molempien sukupuolten kannalta tasa-arvoiseen ja valikoivampaan suuntaan. Myös siviilipalveluksen lyhentämistä kahdeksaan kuukauteen on kiirehdittävä. Kahdeksan kuukauden mittainen siviilipalvelus vastaisi keskimääräisen varusmiespalveluksen pituutta. Jotkut katsovat, että siviilipalvelus voi olla sen takia pidempi, että varusmiespalvelus on vaativampaa, mutta se on argumenttina erittäin löysä, sillä palvelusmuotojen vaativuus vaihtelee huomattavasti niin varusmiespalveluksen kuin siviilipalveluksen sisälläkin. Miten esimerkiksi voisimme verrata vaikkapa sairaalassa vanhustyötä tekevän siviilipalvelusmiehen ja Ruotuväen toimituksessa palvelustaan suorittavan varusmiehen töiden vaativuutta? Tärkeämpää tässä kysymyksessä mielestäni on, miten paljon palveluksen suorittaminen, oli se sitten varusmiespalvelus tai siviilipalvelus, on pois henkilön opiskelu-, työ- ja muusta elämästä. Olisi vakavasti syytä pohtia siis myös varusmieskoulutuksen koulutusajan lyhentämistä ja tehostamista.

Arvoisa puhemies! Uskon, että tulemme Suomessakin varsin pian sen tilanteen eteen, että asevelvollisuusjärjestelmä on uudistettava huolimatta siitä, että tämä lakiuudistus on tehty vielä menneisyyden ehdoilla. Toivottavasti nykyajan turvallisuusongelmat, niihin vastaaminen sekä asevelvollisuusjärjestelmien eurooppalainen kehitys tulevat perusteellisesti analysoiduiksi viimeistään seuraavassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.

Kommentit

Kommentit

Kommentoi