Täysistuntopuheenvuoro: Naisten asema työelämässä

 |  Ei kommentteja

Arvoisa puhemies! Suomi, tasa-arvon mallimaa. Tätä saa tosiaan kuulla niin Suomessa kuin ulkomaillakin, sillä suomalaisen tasa-arvon maine on huomattavasti parempi kuin sen toteutuminen käytännössä. Joskus tuntuu siltä, että suomalaisesta tasa-arvosta on tehty hyvin brändätty tuotemerkki, joka lätkäistään jokaisen poliittisen puheen tai ohjelman kylkeen ja jonka suojissa voi myydä melkein mitä vain. Emme voi kuitenkaan loputtomasti ratsastaa menestystarinalla suomalaisista naisista, jotka saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden ensimmäisinä maailmassa, sillä on vielä paljon epäkohtia, joiden takia tasa-arvoa ei ole saavutettu. Suomalaisen tasa-arvon hyvä maine on joissakin asioissa katteetonta ja johtaa pahimmillaan laiskuuteen naisten aseman parantamisessa. Yksi suurimmista epäkohdista on edelleen naisten ja miesten palkkaerot ja määräaikaiset työsuhteet naisten riesana. Siksi pidän opposition esittämää välikysymystä erittäin aiheellisena.

Kun Euroopan unionissa miesten ja naisten palkkaero on noin 15 prosenttia, meillä se on edelleen 20 prosentin luokkaa. Työmarkkinamme ovat niin sukupuolittain jakautuneet, että Euroopan unioni on antanut siitä Suomelle huomautuksen. Toki hallitus on palkkaeroista ja epätasa-arvosta tietoinen, mutta hallitusohjelmakirjaukset ja hienot ohjelmat eivät sinänsä riitä, ellei tavoitteita saavuteta käytännössä. Pelkkä samapalkkaisuusohjelma sinänsä ei ole vielä suuri saavutus, mutta tärkeä askel eteenpäin kylläkin. Suurin haaste samapalkkaisuuden tavoitteen saavuttamisessa on erityisesti työn vaativuuden arviointiin ja erilaisten tehtävien vaativuuden vertailemiseen sopivan arviointijärjestelmän kehittäminen. Kuten samapalkkaisuusohjelmassakin todetaan, oikeudenmukaisuutta ja palkkatasa-arvoa edistetään erityisesti vaativuuden arviointiin pohjautuvalla onnistuvalla palkkausjärjestelmällä, koska suurimman osan palkasta muodostaa yleensä juuri työn vaativuuden mukaan määräytyvä palkan osa.

Naisten aseman ongelmat tiivistyvät paitsi epätasa-arvoiseen palkkaukseen, myös työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen ongelmiin, naisten pätkätöihin ja nuorten naisten pahoinvoinnin lisääntymiseen. Myös opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittaminen on erittäin haasteellista. Lasten hankkiminen heikentää naisten työmarkkina-asemaa ja niin ei todellakaan pitäisi olla. Vanhemmuuden kustannusten epätasaisen jakautumisen takia työllistyminen on hankalaa erityisesti nuorille naisille. Perheen perustamisiässä olevilla 20-29-vuotiailla nuorilla työllisyysaste on ylipäätään peräti 15 prosenttiyksikköä heikompi kuin ennen lamaa. Ei pitäisi ihmetellä siten ensisynnyttäjien keski-iän jatkuvaa nousua, kun työmarkkinoilla on tarjolla vain epävarmaa pätkää ja silppua. Työelämän epävarmuus tuo epävarmuuden myös perheen toimeentuloon ja hyvinvointiin.

Noin puolet suomalaisista naisista on määräaikaisissa työsuhteissa ja useimmiten pätkätyökierre koituu nuorten ja koulutettujen synnytysikäisten naisten osaksi. Suomi painii määräaikaisissa työsuhteissa samassa sarjassa muun muassa Espanjan ja Portugalin kanssa. Molemmat ovat maita, joissa yleensä katsotaan Suomea ylöspäin tasa-arvon mallimaana. Tilastoista saa valitettavasti kiittää erityisesti valtiota ja kuntia. Naisten on edelleen myös vaikea päästä julkisen sektorin johtopaikoille. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa kyllä julistetaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa, mutta Suomessa on valtionhallinnon johtavissa viroissa vähiten naisia verrattuna muihin EU:n jäsenmaihin. Tämäkin on niitä asioita, johon hallitus epäilemättä aikoo kyllä puuttua, mutta vasta seuraavassa hallituksessa.

Arvoisa puhemies! Joskus on todella ärsyttävää olla nuori nainen. Se nyt vain on niin, että yhteiskunta on helpompi pelikenttä niille, jotka ovat sattuneet saamaan syntymässään y-kromosomin. On selvää, että biologia sanelee joitain asioita naisten ja miesten elämässä, mutta työmarkkinoiden epätasa-arvoa biologia ei aiheuta. Työmarkkinoiden epätasa-arvoa aiheuttavat miesten ehdoilla räätälöidyt työmarkkinat, naisvaltaisten ammattialojen heikko arvostus, naisten ja miesten palkkaerot ja vanhempainvapaiden epätasa-arvoinen jakautuminen naisten ja miesten kesken. Kaikki nämä ovat asioita, johin voidaan poliittisilla ratkaisuilla puuttua.

Kommentit

Kommentit

Kommentoi