Täysistuntopuheenvuoro: Siviilipalveluslain lähetekeskustelu

 |  Ei kommentteja

Arvoisa puhemies! Siviilipalvelus on ollut olemassa vuodesta 1931, jolloin säädettiin Suomen ensimmäinen siviilipalveluslaki Lex Pekurinen. Oikeus kieltäytyä aseista ei kuitenkaan koskenut tuolloin kriisin aikaa, ja vakaumuksensa vuoksi kaikesta väkivallasta kieltäytynyt Arndt Pekurinen teloitettiin marraskuussa 1941. Sittemmin on Pekurisen maine palautettu, ja nykyään hänen nimeään kantava puisto sijaitsee Helsingissä Pasilan Rauhanaseman vieressä.

Nykyinen voimassa oleva siviilipalveluslaki on peräisin vuodelta 1991. Lähes yhtä pitkään on vaadittu lain epäkohtiin puuttumista – myös vihreät, kuten ed. Arhinmäki täällä totesi. Nykymuotoinen siviilipalvelus on pituudeltaan rangaistuksenomainen. Se ei vapauta siviilipalvelusmiehiä aseellisesta palveluksesta kriisin aikana. Se laiminlyö siviilipalvelusmiesten lakisääteisen oikeuden maksuttomaan majoitukseen sekä kohtelee totaalikieltäytyjiä kohtuuttomalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys uudeksi siviilipalveluslaiksi puuttuu kaikkiin edellä luettelemiini ongelmiin lukuun ottamatta totaalikieltäytyjien asemaa. Monista läntisistä sivistysvaltioista poiketen Suomessa pasifistinen vakaumus on ollut rangaistava teko, mutta nyt otetaan ainakin pieni askel parempaan suuntaan. Nykyisen siviilipalveluksen pituutta, 13:a kuukautta, ovat kritisoineet todellakin voimakkaasti muun muassa YK:n ihmisoikeuskomitea, Euroopan neuvoston ihmisoikeuselimet sekä Amnesty International -kansalaisjärjestö.

Uudessa lakiesityksessä esitetään siviilipalveluksen keston lyhentämistä yhdellä kuukaudella. Vaikka se ei poistakaan siviilipalvelusmiesten epätasa-arvoista kohtelua varusmiehiin nähden, on se silti ilahduttava parannus, jonka eteen on tehty vuosikausia töitä. Vihreille tämä on tärkeä saavutus tai oikeastaan välisaavutus matkalla kohti maanpuolustusvelvollisuuden kokonaisvaltaisempaa uudistamista, jota tässä maassa pitäisi ruveta jo pohtimaan hyvin vakavasti.

Seuraava tulevaisuudenaskel voisi olla siviilipalveluksen lyhentäminen vaikkapa 10 kuukauteen, mikä asettaisi sen palvelusmuotona edes hieman tasa-arvoisempaan asemaan suhteessa varusmiespalvelukseen. Tällä hetkellä keskimääräisen varusmiespalveluksen kesto on noin 8 kuukautta, kuten ed. Paavo Arhinmäki täällä totesi. Se on myös totta, että vihreät ovat sitä ajaneet, ja kuten täällä jokainen varmasti ymmärtää, tämä 11 kuukauteen lyhentäminen on kompromissi, jonka hallitus on neuvotellut. Se on vihreille sellainen saavutus, johon tässä vaiheessa täytyy olla tyytyväinen, mutta edelleen toki jatkamme työtä koko maanpuolustusvelvollisuuden kehittämiseksi tasa-arvoisempaan suuntaan ja siviilipalveluksen niin ikään.

Hyvin merkittävä periaatteellinen muutos lakiesityksessä on se, että oikeus kieltäytyä aseista koskisi nyt myös kriisin aikaa. Pidän tätä hyvin suurena edistysaskeleena suhteessa nykytilanteeseen, sillä se, että aseellisiin tehtäviin ylipäätään voitaisiin käyttää henkilöitä, joilla ei ole siihen asianmukaista koulutusta, on ollut kestämätön tilanne. Jotta siviilipalveluksen keston ihmisoikeusnäkökulma tulisi asianmukaisella tavalla tätä lakia käsiteltäessä huomioiduksi, toivoisin, että lakiin pyydettäisiin lausunto myös ulkoasiainvaliokunnalta.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä valtio ottaa myös vastuuta siviilipalvelusmiesten majoituskustannusten korvaamisesta. Tämä vihreiden vuosia vaihtoehtobudjeteissaan ajama muutos on välttämätön, jotta siviilipalvelusmiesten laissa turvattu oikeus asumiskustannusten korvaamiseen toteutuu myös käytännössä. Ensi vuoden budjettiin tätä tarkoitusta varten on varattu 2 miljoonaa euroa. Uskon, että summa saadaan tällä hallituskaudella nostettua asumiskustannukset kokonaisuudessaan kattavaan 4 miljoonaan euroon.

Siviilipalveluksen peruskoulutusjakson painottaminen nykyistä enemmän pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun liittyviin valmiuksiin on hyvä asia. Muutosta toteutettaessa on kuitenkin varmistettava, ettei sitä toteuteta tavalla, joka vaarantaisi siviilipalveluksen aseman vakaumuksellisille aseistakieltäytyjille sopivana palvelusmuotona.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys jättää puuttumatta yhteen keskeiseen ongelmaan, jonka ed. Arhinmäkikin täällä jo mainitsi, eli totaalikieltäytyjien kohteluun. Vakaumuksensa vuoksi aseellisesta tai siviilipalveluksesta kieltäytyviä kohdellaan maassamme ihmisoikeuksien kannalta erittäin kyseenalaisella tavalla. Vertaamalla totaalikieltäytyjien vankeusrangaistuksia yleiseen rangaistusasteikkoon ovat totaalikieltäytyjien rangaistukset kohtuuttomia.

Arvoisa puhemies! Vielä vuonna 2000 Puolustusvoimien kantana oli, että siviilipalvelusta tulisi entisestään pidentää. Otinkin kiinnostuksella vastaan Puolustusvoimain komentajan, amiraali Kaskealan viime viikolla esittämän ja ministeri Wallinin kiinnostavana pitämän ajatuksen uudesta palvelusmuodosta, jossa asepalvelus voitaisiin korvata yhteiskunnan kriisivalmiuksia kohentavalla palvelulla vaikkapa sosiaali- ja terveydenhuollossa, tai siitä, että se tuotaisiin asepalveluksen rinnalle vaihtoehtoisesti valittavaksi palvelusmuodoksi.

Uskon, että tulevaisuudessa maamme puolustus kehittyy kohti valikoivaa asepalvelusta ja perustuu oikeuskäsitykseen, jossa aseista kieltäytyviä ei enää vakaumuksensa vuoksi rangaistaisi.

Ensimmäinen Puhemies: Ed. Sumuvuori, teittekö te ehdotuksen, että ulkoasiainvaliokunnalta pyydetään lausunto?

Puhuja: Tein.

Kommentit

Kommentit

Kommentoi