Täysistuntopuheenvuoro: Maailman ruokakriisi

 |  Ei kommentteja

Johanna Sumuvuori /vihr: Arvoisa puhemies! Käymme eduskunnassa ajankohtaiskeskustelua ruokakriisistä nyt, kun se näkyy suomalaisten ruokalaskussa. Mutta vaikka ruokakriisi on asiana ajankohtainen, uusi se ei ole. Sadat miljoonat ihmiset ovat nähneet nälkää jo vuosikymmeniä. Tällä hetkellä hävettävä tosiasia on se, että noin puolet maapallon ihmisistä saa liian vähän tai yksipuolista ruokaa. Suoranaista nälkää näkee YK:n arvion mukaan lähes miljardi ihmistä.

Ruokakriisin seuraukset ovat vakavat. Nälänhätien lisäksi vaarana on aliravitsemuksen aiheuttama oppimis- ja työkyvyn heikkeneminen sekä yhteiskunnallisen epävakauden lisääntyminen. Ruuan kallistuessa rahaa jää vähemmän muihin välttämättömyyksiin, kuten terveydenhoitoon. Ruokakriisin ratkaisemisessa ja Suomen velvollisuudessa toimia sen ratkaisemiseksi ei olekaan kyse pelkästä inhimillisyydestä. Nälän poistaminen on myös turvallisuuspolitiikkaa.

Maailmanpankin arvion mukaan ruuan hinta on noussut kehitysmaissa kolmen viime vuoden aikana yli 80 prosentilla. äärimmäisen nälän todellinen syy ei yleensä ole ruuan puute vaan äärimmäinen köyhyys, jonka seurauksena ihmisillä ei ole varaa tarjolla olevaan ruokaan. Tämän syksyn hyvät sadot lievittävät ongelmia, mutta eivät poista niitä. Nälkä on ennen kaikkea poliittinen ongelma, ja siten se on myös politiikan keinoin ratkaistavissa.

Ensinnäkin ja kiireellisimmin on kiinnitettävä huomiota ruuantuotannon tuottavuuden kasvuun Afrikassa ja muilla köyhillä alueilla. Tämä tapahtuu parhaiten varmistamalla, että maailman 400-500 miljoonalla pienviljelijällä on siemenviljaa ja lannoitteita. Tähän Suomi on Euroopan unionin mukana sitoutunut. Maailman elintarvikeohjelma Wfp saa EU:lta miljardin euron lisärahoituksen kehitysmaiden maataloustuotannon tukemiseen.

Useiden kansainvälisten järjestöjen lisäksi muun muassa talouslehti Economist on kiinnittänyt huomiota pienviljelijöiden tukemisen ympäristöystävällisyyteen ja köyhyyttä vähentävään vaikutukseen. Hyvä esimerkki pienviljelijöiden tukemisen tehokkuudesta on Malawi, jossa ruuantuotanto kaksinkertaistui, kun jokaiselle viljelijälle annettiin mahdollisuus saada lannoitteita ja siemeniä. Kuten ulkoasiainvaliokunta mietinnössään toteaa, ”kehitysmaiden oma maataloustuotanto ei ole kehittynyt riittävästi johtuen muun muassa kehittyneiden maiden ylituotannon suuntaamisesta kehitysmaiden markkinoille”. EU:n sopima apu pienviljelijöille on ainoastaan ensiapu. Hoidoksi auttaa vain se, että länsimaisen ruuan ylituotannon dumppaaminen vientituen avulla kehitysmaihin lopetetaan.

Arvoisa puhemies! Väestönkasvun lisäksi ruuan hinnannousun taustalla ovat muutokset ruokavaliossa. Elintason noustessa muun muassa Aasiassa lisääntyy myös lihan syönti. Kun tiedetään, että yhden punaisen lihakilon tuottamiseen tarvitaan noin 8 kiloa viljaa, on ilmeistä, että meidän on jatkossa syötävä vähemmän lihaa ja enemmän vihanneksia ja kalaa. Nykyinen väestönkasvu yhdistettynä lihansyönnin kasvuun on yksinkertaisesti mahdoton yhtälö.

Kommentit

Kommentit

Kommentoi