Kirjallinen kysymys: Uuden lastensuojelulain suhde nuorisotyöntekijöiden ilmoitusvelvollisuuteen

 |  Ei kommentteja

Uusi tammikuussa 2008 voimaan tuleva lastensuojelulaki ulottaa ilmoitusvelvollisuuden lastensuojelutarpeen selvittämisestä myös nuorisotyöntekijöihin. Uuden lain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Ilmoitusvelvollisuuden laajentaminen ja tarkentaminen on erittäin tervetullut uudistus, sillä nuorisotyöntekijät ovat viranhaltijoita ja uusi laki antaa enemmän eväitä vastuullisen aikuisuuden pohtimiseen nuorisotyössä.

Tällä hetkellä monet kaupungit ja kolmas sektori tarjoavat nuorille palveluita, joissa nuoret voivat kysyä neuvoa ja saada keskustelutukea sekä eteenpäin ohjausta heitä askarruttavissa ongelmissa ja huolissa. Nämä sosiaaliseen vahvistamiseen perustuvat toimintamuodot tähtäävät nuoren omaehtoiseen ja osallistavaan toimintaan suhteessa oman elämän hallintaan, ja toiminta perustuu nuoren ja aikuisen väliseen luottamussuhteeseen.

Laissa säädettyyn ilmoitusvelvollisuuteen voi kuitenkin liittyä ongelmia. Jos uutta lastensuojelulakia tulkitaan liian ahtaasti, edellä kuvatut matalan kynnyksen tukipalvelut eivät enää ole välttämättä mahdollisia. Uuden lain myötä nuoren kanssa työskentelevän tulee ilmoittaa sosiaaliviranomaiselle kaikista sellaisista asioista, joissa huoli lapsen tai nuoren kasvusta ja kehityksestä herää, sellaisessakin tapauksessa, jossa toiminta perustuu nuoren ja aikuisen väliseen luottamussuhteeseen. Tämä lakiin kirjattu ilmoitusvelvollisuus voi toimia vastoin lain 1 §:ssä määriteltyä lain tarkoitusta.

Matalan kynnyksen palveluiden piiriin hakeutuu sellaisia nuoria, jotka saattavat ensimmäistä kertaa puhua ääneen vaikeista asioista elämässään. Nuoret uskaltavat puhua vaikeistakin asioista, koska he luottavat siihen, että he voivat itse vetää rajan sen suhteen, kuinka paljon he kertovat. Nuoret voivat hakeutua palvelun piiriin anonyymisti ja käyttää aikuista peilinä hahmottaakseen, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Tällaisissa tapauksissa lapsen tai nuoren suurin etu on motivointi avun piiriin omaehtoisesti. Näin nuori saadaan paremmin kiinnittymään apua tarjoavaan instanssiin. Tämä vahvistaa ymmärrystä omasta tilanteesta sekä motivoi vastaanottamaan tarjolla olevaa apua.

Edellä kuvatun kaltainen nuoren kohtaaminen ja tukeminen ei ole mahdollista, mikäli uutta lastensuojelulakia noudatetaan kirjaimellisesti. Tällöin nuorisotyöntekijä ei voi enää käyttää omaa harkintaansa siinä, milloin ja minkälaisissa tilanteissa lastensuojeluilmoituksen tekee. Pahimmassa tapauksessa nuori jättää hakeutumatta avun piiriin ja asiat jäävät kokonaan käsittelemättä ja ongelmat hoitamatta. Tämä ei liene tavoiteltavaa, kun lastensuojelulain tavoitteena on valvoa lapsen ja nuoren etua.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että uuden lastensuojelulain tullessa voimaan turvataan ns. matalan kynnyksen tukimuotojen toimivuus ja anonyymiperiaatteen mukaan toimivien palveluiden saatavuus sekä varmistetaan, että uusi lastensuojelulaki vastaa tämäntyyppisten palveluiden käyttäjien tarpeita?

Helsingissä 19 päivänä kesäkuuta 2007

Johanna Sumuvuori /vihr

— VASTAUS —

Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Johanna Sumuvuoren /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 205/2007 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että uuden lastensuojelulain tullessa voimaan turvataan ns. matalan kynnyksen tukimuotojen toimivuus ja anonyymiperiaatteen mukaan toimivien palveluiden saatavuus sekä varmistetaan, että uusi lastensuojelulaki vastaa tämäntyyppisten palveluiden käyttäjien tarpeita?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kuten kysymyksessä todetaan, on vuoden 2008 alussa voimaan tulevassa uudessa lastensuojelulaissa (417/2007) ulotettu myös nuorisotyöntekijöihin velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Ilmoitus tehdään lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Lastensuojeluilmoitus on nuorisotoimestakin velvollisuus ja oikeus tehdä vain alle 18-vuotiaasta.

Uuden lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Ilmoitusvelvollisuus on keskeinen perusta lastensuojelutarpeen havaitsemiselle, ja ilmoitus velvoittaa selvittämään lastensuojelun tarpeen. Elleivät lastensuojeluviranomaiset saa tietoa yksittäisen lapsen kehitystä vaarantavista tekijöistä, eivät he voi lain mukaisin keinoin pyrkiä toteuttamaan lain tavoitteita lapsen elämässä.

Kysymyksessä arvioidaan, että nuorisotyön edellytykset auttaa lasta heikkenevät, jos luottamuksen suoja murretaan järjestelmällisesti. On todettava, että myös suurimmalla osalla muista ilmoitusvelvollisista on luottamuksellinen asiakas-, potilas- tai muu vastaava suhde ilmoituksen kohteena olevaan henkilöön (tyypillisinä esimerkkeinä neuvola, päihde- ja oppilashuolto sekä päivähoito).

Luottamuksen tueksi myös nuorisotyössä on mahdollista kehittää avoimia työmenetelmiä. Nuorelle tulee kertoa, miten hänen tilanteensa ja erilaisten tukitoimien mahdollisuus selvitetään yhdessä lastensuojeluviranomaisten kanssa. Tähän on tarvetta erityisesti silloin, kun nuoren elämän tai olosuhteiden epätyydyttävään tilanteeseen ei löydy pelkästään nuorisotyön keinoin hyvää ratkaisua.

On myös huomattava, että lastensuojelu kokoaa muilta tahoilta saadut yksittäiset tiedot muun muassa lastensuojeluilmoitusten pohjalta. Siten vain lastensuojeluun voi lastensuojeluilmoitusten ja -työn pohjalta kertyä kattava kuva lapsen elämän eri osa-alueilla havaituista ongelmista sekä niiden ratkaisupyrkimyksistä. Nuorisotyössä voidaan havainnoida vain pientä osaa lapsen ja hänen perheensä elämästä ja sitäkin ensi sijassa lapsen näkökulmasta tarkasteltuna. Virhepäätelmien mahdollisuus on tällöin melkoinen. Lastensuojeluviranomaisilla on tarvittaessa oikeus saada esimerkiksi vanhempia koskevia salassa pidettäviä tietoja, jotka voivat merkittävästi valaista lapsen kokemusten syitä ja seurauksia.

Myös lastensuojelussa on mahdollista ja velvollisuuskin jättää kertomatta lapsen huoltajalle asiakkuudesta tai jostain yksittäisestä siihen liittyvästä seikasta, jos lapsi sitä painavasta syystä vaatii eikä se ole selvästi lapsen edun vastaista. Tästä on nimenomaisesti säädetty uuden lastensuojelulain 26 §:n 3 momentissa ja 27 §:n 2 momentissa sekä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/200) 11 §:n 3 momentissa.

Lastensuojelun ilmoitusvelvollisuus ei aktualisoidu tilanteissa, joissa palveluja tarjotaan ja käytetään anonyymisti. Ellei tiedossa ole lapsen henkilöllisyys, ei ole mahdollista tehdä lastensuojeluilmoitustakaan.

Helsingissä 11 päivänä heinäkuuta 2007

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Kommentit

Kommentit

Kommentoi